Luku 16

Hoitotarina:
Kirsikka heräsi sängyssään hieman väsyneenä.
*Toivottavasti kissat ovat väsyneitä...* hän toivoi, sillä ei jaksanut tehdä mitään. Kuitenkin kun hän avasi kaapin oven, pienestä narahduksesta kaikki neljä oli jo pystyssä.
"Kohta on joulu!" Shira huomautti.
"Minun elämäntavoite pitää toteuttaa!" Veeti puolestaan vaati.
"Minun myös!" Tuhka yhtyi mukaan.
"Minä menen kouluun!" Nala ilmoitti ja lähti pois oven paukahtaessa kovaa kiinni.Shiran koulupäiväkirja:
Nala:
Olin erittäin ärsyyntynyt muiden innokkuudesta. Minua lannisti, enkä tiennyt miksi. Kävelin sitten kouluun ja kävin tunneilla. Shira ei edes mennyt kouluun, koska pitää "valmistautua jouluun". Pyh!
Keskiviikossa siis mennään:
Koulu:
Myöhästyin matikantunnilta 15 minuuttia, sillä olin äksynä äksynyt, eikun eksynyt vahingossa matkan varrella eläinlääkäriin. (En edes tajua miten) Kaikki luokassa nauroivat minulle. Matikanopettaja katsoi minua tuimasti. Hän ei ollut kuin kiva ranskan tai kuvataiteen opettaja. Sen takia oppilaiden nauru vain yltyi. Tein masentuneena matikanlaskuja ja jotlut vanhemnat kissat kuiskailivat uusille ihmetteleväisille tulokkaille tilanteesta. Kyyneleet valuivat poskilleni ja myöhemmin tehtävämonistepaperilleni. Oli hirveää tulla koulukiusatuksi.
Kun annoin valmiin monisteen opettajalle tunnin lopussa, opettaja kysyi, olenko tehnyt tarpeita sen päälle kun se oli niin märkä. Luokka raikui nauramaan ja en kestänyt korviani. Juoksin ulos luokasta kyynelien virratessa poskia pitkin lattialle.
"Varmaan nytkään ei pysty pidättämään." opettaja ilkuili ja luokka nauroi täysiä. Juoksin suoraan ranskan luokkaan, vaikka tiesin että seuraavaksi olisi välitunti.
"Mitä nyt Nala?" opettaja kysyi huolestuneena kun näki märän Nalan.
"NO KUN MINÄ OLEN KOULUKIUSATTU JA JUURI MINUA KIUSATTIIN MATIKANTUNNILLA!" parkuin.
"Haluatko mennä takaisin hoitolaan?" opettaja kysyi.
"En, haluan opiskella mahdollisimman hyvin." kerroin.
"No jos niin haluat. Ja nyt tuntisikin jo alkaa minun kanssani, välitunti loppuu muutaman minuutin päästä." opettaja kertoi. Katsoin taakseni vilkaisemaan kelloa ja kello oli hyvinkin 11:28. Kävin istumaan paikalleni ja kello sitten jo soikin. Ranskan oppilaat ryntäsivät luokkaan ja istahtivat paikoilleen.
"Tänään opettelemme numeroita ranskaksi." opettaja selitti. Silmissäni sumeni kun tuli mieleen numeroista matikka. Opettaja kirjoitti taululle numerot nollasta kymmeneen allekain. Sitten hän kirjoitti jokaisen numeron viereen sen ranskaksi, näin:
0 ~ zéro
1 ~ un
2 ~ deux
3 ~ trois
4 ~ quatre
5 ~ cinq
6 ~ six
7 ~ sept
8 ~ huit
9 ~neuf
10 ~ dix
"Kirjoittakaa nämä paperille." opettaja pyysi ja viittosi kasan papereita. Kaikki juoksivat papereille, paitsi minä. Kävelin pää allapäin paperikasan luo.
"Ehkä sinun pitäisi mennä hoitajasi luo takaisin." opettaja kehotti.
"Eiiiien jaksa. Voimat on loppu." selitin masentuneena.
"Voin soittaa hoitajallesi. Kai hänellä on puhelin?" opettaja kysyi ja nyökkäsin. Sitten kerroin hänelle hoitajani nimen (Kirsikka siis jos joku älykääpiö ei tiedä) ja tämä soitti hänelle. Pian Kirsikka tulikin ovista sisään.
"Anteeksi että kesti, tuli mutkia matkaan kun en ole käynyt koulun sisätiloissa koskaan..." hoitajani sepitti ja nappasi minut syliinsä. Painoin pääni tämän vaatteisiin ja itkin ne märäksi. Sillä aikaa varmaan opettaja kertoi Kirsikalle tapauksesta.
"EN JATKA KAKKOSLUOKALLE!" parkuin jossain vaiheessa.
"Mut, mut, mutta Nala, ajattelin antaa sinulle koulupäiväkirjani kun kakkosluokkani päättyisi." Shira änkytti.
"EN! EN JATKA KOULUA! EN KESTÄ KUN MINUA KIUSATAAN!" huusin itku kurkussani. Lähdimme Kirsikan ja Shiran kanssa pois koulusta.Hoitotarina jatkuu:
Kirsikka kantoi parkuvaa Nalaa Shiran kanssa hoitolalle. Tai siis, Kirsikka kantoi ja Shira käveli vieressä. Päästyään huoneelle pojat ottivat vastaan tytöt huolestunein katsein. Myös Galaxy ja Hipsuli olivat paikalla poikien vieressä.
"Hei Nala, tule kanssani kylppäriin." Veeti pyysi. Nala hyppäsi Kirsikan sylistä ja muut katsoivat hieman yllättyneenä kun kaksikko lähti kylppäriin.Kaksikon parissa: (joo älkää kysykö)
Veeti sulki oven perässä ja meni Nalan ääreen.
"Nala, katso minuun." Veeti sanoi, otti Nalan poskista kiinni ja nosti tämän pään ylös.
"Mitä sinä...?!" Nala ihmetteli kun Veeti upotti tämän nuolaisuihin.
"Rakastan sinua. Haluaisin sinun kanssasi pentuja." Veeti kertoi hieman hullunkuuloisena.
"MITÄ?! MINÄ EN OLE VALMIS HANKKIMAAN PENTUJA KAHDESTA SYYSTÄ: OLEN LEIKKI-IKÄINEN JA EN HALUA JÄLKIKASVUA!" Nala huusi kauhuissaan ja juoksi ovelle. Kuitenkin hän ei yltänyt lukkoon.
"Mutta Nala, sinä olet elämäni rakkaus..." Veeti yritti selittää.
"Ja sitä paitsi Veeti, sinullahan on Hipsulin pennut hoidettavina." Nala muistutti.
"Rakastan sinua enemmän." Veeti paljasti.
"MUTTA MINULTA ET TULE PENTUJA SAAMAAN!" Nala huusi.
"Kerro sitten jos muutat mieltäsi." Veeti pyysi.
"En kyllä tule vaihtamaan! Ja päästäisitkö nyt minut ulos?!" tyttö karjui.
"Kai vaan et kerro kellekään, erityisesti Hipsulille." Veeti jatkoi.
"No selvä sitten. Ja muuten, tässä asiassa ymmärrän nyt että kuinka oikeassa Shira on sinusta. JA AVAA SE OVI!" Nala huusi vihaisena ja palvelijamaisesti Veeti avasi tälle oven.
Sitten takaisin hoitotarinaan:
Kun Nala ja Veeti palasivat kylppäriretkestään, oli kaikki muut huoneella istumassa. Hipsuli supatti jotain Galaxylle ja samalla vilkaisi epäilevästi Veetiä. Galaxy tuijotti tätä merkittävästi ja sitten he vain tuijottivat toisiaan kuin heillä olisi tuijotuskilpailu menossa. Kirsikka penkoi kaappia ja Shira kuorsasi unilinnassaan. Tuhka katsoi Galaxya haikeana, kun ei päässyt keskustelemaan heidän kanssaan. Nala kipitti Shiran unilinnaan ja Veeti käveli rauhallisena, kuin mitään ei olisi tapahtunut, Tuhkan luokse selittämään kaiken hiljaa. Nala koputti unilinnan seinälle ja Shira havahtui unestaan.
"Mitä nyt?" Shira kysyi.
"Saako tulla sisään?" Nala kysyi ja Shira nyökkäsi. Nala astui sisään ja vuodatti kaiken äskeisestä tapahtumasta hiljaa ystävälleen.
"Ja minä... en siis vain halua jälkikasvua... ainakin tuollaisen pölkkypään kanssa." Nala kertoi ja Shira hymähti.
"Ymmärrän, itsekin olisin järkyttynyt. Voit jatkossa kertoa minulle kaiken, voit luottaa minuun. Ollaanko bestikset?" Shira kysyi.
"Mielellään, bestis." Nala sanoi iskien silmää.
"Hei, haluaisitko tuoda oman makuualustan tänne? Voitaisiin nukkua yhdessä sitten yöllä." Shira ehdotti.
"Joo, käyn hakemassa." Nala kertoi ja kävi juoksemassa hakemaan nurkastaan sinisen makuualustan. Tytöt innostuivat heti heidän kehittyneestä yhtävyydestään ja laittoivat kaikki asiansa vierekkäin tai yhteen: nukkumapaikat, hiekkalaatikot, pyyheet, minikynät, hammasharjat ja kaikki muutkin heidän tavaransa. Myös kaikki turkinhoitotuotteet ja meikit luvattiin heidän kahden yhteiseksi, vaikka ne kuuluivat myös pojillekin: ongelmana oli se, että pojat eivät vain käytä niitä! (Tai ei ainakaan vapaaehtoisesti) Kun tyttöjen "siivottua" he katsahtivat muuhun ympäristöön (huoneeseen siis). Uusi kissa oli saapunut, ruskea poikavanhuskissa.
"Kissaseni, tässä on Daim. Minä juuri adoptoin hänet." Kirsikka selitti.
"Hei kaikki nuorukaiset." vanhus tervehti käheällä äänellä.
"Onko hän kuolemassa? Vai onko hän kuollut jo? Haisee ainakin kuolleelle." Veeti kommentoi.
"Veeti, älä." Kirsikka torui.
"Kuolemassa olen, nuori on oikeassa." Daim kähisi.
"Hei! En ole nuori, olen täysikasvuinen!" Veeti huomautti mutta vanhus ei ollut kuulevinaan.
"Kirsikka! Olisi asiaa." Tuhka pyysi. Kirsikka kääntyi pojan puoleen.
"Minä, tuota... olen kosinut Galaxyn." Tuhka selitti epävarmana.
"Ai sen sormuksen ja herkutuksen kanssa? Ei ihme että ne hävisivät kaapista..." tyttö totesi.
"Suostuiko Galaxy?" Shira kysyi.
*Kyllä olen!* Galaxy huusi Shiran mieleen.
"Aa, ok." Shira kuittasi.
"Muttaaaaa... eihän tuo lillukka ole edes sanonut mitään..." Veeti ihmetteli. Kuitenkaan kukaan ei vastannut kysymykseen, tai no epäröintiin. Nala ei osallistunut keskusteluun. Hän vain oli seisomassa Shiran vierellä katsoen tyhjyyteen. Se oli kissan surkein päivä.
*Shira muuten, sinulla olisi lahja odottavina Rexille!* Galaxy muistutti Shiran mieleen. Shira tajusi heti mistä tyttö puhui ja sitten ampaisi ulos.
Shiran retki: (hänen näkökulmastaan)
Ihan ampaisin huoneesta ulos Galaxyn kerrottua minulle vihjaillen sen jutun. (tai siis ajatteli sen minulle (joo kuulostaa oudolle)) Näin (siis ihan näin) matkalla Lightin.
"Light, auta minua, pyydän. Voisitko hakea meidän huoneesta HILJAA JA NÄKYMÄTTÖMÄSTI muutama penni?" pyysin keltaiselta kisulta tajuttuani unohtaneeni kiireessä pennit huoneelle ja poika nyökkäsi. Pian hän hävisikin näkyvistä. Odotin hetken seisten paikoillani ja pian poika ilmestyi minulle antaen kolme penniä.
*Noh, tämä varmaan riittää.* ajattelin ja kiitin keltaista aka näkymättömänväristä kissaa. Juoksin simssiliinin huoneelle ja koputin tämän ovelle. Stiina kuitenkin tuli raottamaan ovea. Hänellä oli naamallaan samalla onnellinen ja samalla murtunut ilme. Se näytti oudolle.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Olisi pikaista asiaa simssiliinille." kerroin.
"Aa, no, tule sisälle." Stiina toivotti ja avasi ovea enemmän että pääsisin sisälle. Kävelin kivanvärisen huoneen poikki koneen ääressä kököttävän simssiliinin luo Stiinan kanssa. Ihmettelin, miksi Stiina ei ollut puhelias, niin kuin kerhoissa.
"Missä Oili on?" ihmettelin huomattuani, että tyttövanhusta ei näkynyt eikä hänen vahvan meikin tuoksua hurahtanut nenälle.
"Hän. On. Hauta. Usmaal. La." Stiina sai sanotuksi.
"Kuka kuoli? Otan osaa." sanoin lohduttaen.
"No hän itse!" Stiina kiljahti hieman kimmastuneen ja surullisen oloisena. Tajusin miksi Stiina oli hieman murtunut oven avatessaan ja sitten tajusin, että osuin väärään keskustelunaiheeseen napakympillä.
"Anteeksi." Stiina pyysi kuiskaten hetken tajuttuaan. Nyökkäsin ja menin simssiliinin puheille.
"Hei simssiliini. Haluaisin ostaa joulukalenterin antimia." kerroin.
"Mutta teillähän on jo joulukalenteri." simssiliini naurahti.
"Mutta haluaisin ostaa siitä yhden jutun no, pikkujoululahjaksi eräälle kaverille." sanoin.
"Poikaystävällekö?" simssiliini vihjaili.
"On se ystävä... ja poika... se on poikaystävä, me emme kyllä seurustele todellakaan... sitä on vaikeaa selittää." selitin. //en oikeasti aio hankkia pentuja Rex x Shira XD// simssiliini virnisti.
"No tässä olisi adventtikynttilöitä, korvakoruja, pingviinilelu, pipari, porolelu..." simssiliini aloitti mutta keskeytin tämän porolelun kohdalla.
"POROLELU!" kiljaisin VAHINGOSSA liian kovaa mutta simssiliini vain naurahti.
"3 penniä se tekeekin." simssiliini kertoi.
*Täydellistä!* ajattelin ojentaessani pennejä ja saadessani tanssivan poron. Sitten kiitin ja juoksin takaisin käytävällä. Pian kuului poksahdus ja Rex ilmestyi kuin tyhjästä.
"Oi sait uuden lelun!" Rex ihasteli. Nyt aloin epäröimään, entä jos poika ei enää välittäisi leluista?
"Se... se on sinulle... kun halusit silloin kalenteristani yhden jutun." sanoin ja ojensin tanssivan poron Rexille. Rexin naamalle levisi onnellinen hymy ja sitten hän halasi minua. Sitten hän hyvästeli minut kiittäen ja teleporttasi varmaan takaisin huoneeseensa poksahtaen. Minä taas palasin huoneelle. Se oli ihana hetki.
Takaisin taas hoitotarinaan kertojan puolelta:
Kun Shira palasi takaisin huoneelle, hän huomasi, että lattialla lojui kasa tavaraa. Alienkisutytötkin olivat jo lähteneet.
"Ja tämäkin on sinulle Daim... No okei, nämä kaikki on sinulle." Kirsikka kertoi.
"Ai myös tuo tuoliko?" Veeti ihmetteli kauhuissaan. Kirsikka nyökkäsi ja Veeti esitti pyörtyvänsä Kirsikan selän takana.
"Mutta, nyt joulukoristelua!" Kirsikka ilmoitti ja heitti kaapista lattialle joulukuusen (ihmeellisesti sen mahduttuakin sinne X0) ja sen koristeita, ja tietenkin muut joulukoristeet.
"Haluatko sinäkin koristella Daim?" Kirsikka kysyi vanhukselta.
"Voisin ehkä pari kissakuusenkoristettani ripustaa kuuseen." Daim sanoi käheästi. Kirsikka nyökkäsi.
"Tuhka, Veeti, auttakaa minua nostamaan tämä kuusi pystyyn." Kirsikka ohjeisti ja viittoili kyljellään olevaan kuuseen. Pojat juoksivat puun molemmille puolille ja Kirsikka keskelle ja piankin se oli pystyssä.
"Nyt koristellaan!" Kirsikka ilmoitti ja päästi kissat valitsemaan kaikenlaisia koristeita kuuseen lattialta. Siinä oli esim kissakuusenkoristeita ja hopeakimallenauha. Daim laittoi pari omaa koristetta käyttäen uutta tuoliansa apuna, jotta hän yltäisi ylös. Tuhka auttoi Daimia kaikin tavoin koristeluissa. Shira ja Nala laittoivat yhdessä hopeakimallenauhaa ja Veeti ripusti yhden kissakuusenkoristeen.
"Noin, nyt on valmista. Auh!" Kirsikka voihkaisi ja hieroi päätään. Hän siirsi katseensa lattialle ja näki kuusesta tippuneen tähden.
"Sattuiko sinua?" Tuhka kysyi huolestuneena.
"Kunnossa ollaan. Kuka haluaisi ripustaa tähden?" Kirsikka kysyi.
"Minä." Nala sanoi rauhallisella äänellä, hän oli unohtanut päivän järkytykset. Kirsikka otti kissan syliinsä, ojensi tälle tähden ja nosti tämän tarpeeksi korkealle. Sitten Nala laittoi tähden paikoilleen ja hän pääsi alas.
"Noin, nyt kun kuusi on koristeltu niin koristellaan muut paikat ja siivotaan samalla." Kirsikka sanoi rohkaisevasti. Daim ei halunnut kyllä osallistua tähän koristeluun.
"Koska vaan ei halua siivota." Veeti mutisi. Tuhka laittoi kranssin ovelle, Veeti pani porolelun omaan paikkaansa tyttökisujen ohjeistuksella samalla, kun he laittoivat päähänsä tonttulakkejaan.
"Nämähän liikkuvat!" Shira sanoi yllättyneenä kun hänen lakkinsa alkoi tanssimaan.
"Hei muuten, ollaan jääty joulukalenterita hiukan jälkeen, avataan nyt tähän asti luukut." Nala ehdotti ja Kirsikka kävi hakemassa sen.
"No niin, kun Nala hienosti muistuttikin tästä niin hän saa avata ensimmäiseksi, lisäksi hän on nuorinkin." Kirsikka kertoi ja ojensi kalenterin Nalalle. Nalan avattua kalenterin sieltä tupsahtu juokseva pingviini, se siis juoksi pois kalenterista.
"Miksi kaikki liikkuvat?" Nala pohti iloisena jahdatessaan leluaan. Sitten Shira avasi kalenterista piparin.
"Höh, miksi tämä ei liiku?" Shira mietti pettyneenä ja vei kaapille piparin. Sitten Tuhka sai avata luukusta adventtikynttilät. Hän vei ne ensimmäisen adventtikynttilän viereen pöydälle. Veeti avasi teatteriliput Kissansilmään.
"Tulen kyllä nämä vielä käyttämään." Veeti suunnitteli ja vei ne kaappiin. Daim sai korvikset ja hän alkoi nauramaan käheällä äänellään. Shiran vuoro oli avata. Hän sai kauniit jouluvalot.
"Ripustetaan nämä ikkunaan." hän ehdotti. Muut olivat samaa mieltä ja Tuhka nosti Shiran ylös, jotta valot saataisiin kiinnitettyä. Puna levisi Shiran poskille, kun hän tunsi Tuhkan lihaksikkaat tassut allaan, mutta silti poika piti tätä hellästi. Hetkeksi Shira vaipui ajatuksiinsa.
"Shira, voisitko ripustaa ne valot?" Tuhka pyysi ja Shira terävöityi. Hänen ripustettuaan valot kaikki palasivat avaamaan sen päivän luukkua.
"Minä avaan sen!" Veeti ilmoitti.
"No se ei olisi reilua, kun sinä olit jo avannut pari luukkua sitten." Shira totesi.
"Minusta Tuhkan pitäisi avata." Nala kertoi.
"Eei, vaan sinun." Tuhka vastusti.
"Totta, Nalan pitäisi, reiluuden nimissä." Daim puuttui keskusteluun. Kaikki kuuntelivat kissavanhusta.
"Hän ei ole yrittänyt saada tätä luukkua itselleen, vaan enemmänkin antaa se pois. Ja Tuhka saa avata seuraavaksi, sillä hän toimi samalla tavoin." Daim selitti. Veeti katsoi närkästyneenä kissavanhusta, mutta ei Daim siitä välittänyt. Nala löysi luukusta alennuskupongin.
"Tällä kupongilla saat lunastaa ennustuskojusta Sattumusjuoman. Uskallatko kokeilla?" Nala luki.
"Mmm." Shira äännähti.
"Okei, ehkei ihan vielä." Nala tuumi, kun hänen mieleen pulpahti Shira äksyilemässä, koska heidän ennustuskojuretken takia heidän eväsretkensä pilaantui ihanasti.
"Noh, nyt pitää vain odottaa huomisen luukun avaamista." Kirsikka kertoi rauhallisesti ja siivosi tavarat kaappiin.
"Muuten, Kirsikka, voidaanko käydä koulun jälkeen ostamassa meikkejä?" Shira kysyi katsahtaen Nalaan hymyillen.
"Tietty, vaikka tuhlasin jo kaikki rahat Daimiin." Kirsikka kertoi.
"No julkaise sitten tämä tarina jotta saisimme Kasalta aka simssiliiniltä aka Jarnolta aka Kasuliiniltä aka Kasa tyynyjältä aka aka aka..." Shira huohottaen kertoi.
"Pennit." Nala lopetti Shiran lauseen.
"No ensin pitää kirjoittaa nukkumaanmenosta, ennen kuin julkaisen." Kirsikka huomautti.
"NO ÄKKIÄ PANE MEIDÄT NUKKUMAAN!" Shira vaati.
"Mutta... meidänhän piti katsoa Masterchef-jakso, semifinaali, ennen kuin menisimme nukkumaan." Kirsikka yritti ja se tepsi. Nala, Tuhka, Veeti ja Shira ampaisivat television eteen sohvalle ja Shira ehti ottaa kaukosäätimen ensin. Shira näpääili oikean kanavan ja juuri ajoissa alkoi jakso. Sitten he vain tuijottivat ruutua.
Kun maistelujen tulokset kävi ilmi, kissat ulvaisivat (Timin fanit) surusta, sillä Timillä ei mennyt hyvin ja hän ei päässyt finaaliin.
"MIKSI TIM? MIKSIIII!" Shira ulvoi.
"Harmi se on, mutta nyt pitäisi mennä nukkumaan." Kirsikka muistutti.
"No okei." Tuhka sanoi ja kaatui pedilleen. Sitten muutkin lähtivät pedeilleen nukkumaan.