Luku 1

Kirsikka käveli yksin kadulla. Oli sade, mutta Kirsikalla ei ollut sateenvarjoa, hän käveli roskakorista löydetyn sanomalehden alla. Sanomalehti kastui sateessa märäksi ja mureni Kirsikan käsissä. Turhautuneena hän etsi roskakoria, johon on voinut mennä joku sateensuoja. Pian hän saapui kahden ison roskalaatikon luo. Hän avasi lähimmän roskalaatikon. Pettymykseksi siellä oli vain banaanin kuoria ja pilaantunutta ruokaa. Kirsikka sulki luukun ja katsoi roskiksen kyljessä olevaa merkkiä. Siellä oli kolme nuolta kolmion muodossa. Kirsikka oletti sen biojätteen merkiksi. Kirsikka käveli toiselle laatikolle ja katsoi sen kyljessä olevaa tekstiä. Kyllä, siinä ei ollut merkkiä, vaan tekstinpätkä. Kirsikan ei edes tarvinnut katsoa tarkasti, sillä teksti oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla.

"Sekajäte." Kirsikka luki. Hän avasi innoissaan roskalaatikon. Siellä löytyi kaikenlaista hienoa sekatavaraa. Ei kuitenkaan sanomalehtiä. Sitten hän huomasi häivähdyksen keltaista väriä pohjalla. Kirsikka kauhoi sen esiin ja huomasi ilokseen, että se oli sateenvarjo. Tyytyväisenä hän heitti murentuneen sanomalehtensä roskikseen ja avasi keltaisen sateenvarjon. Se oli ehjä, vain pienen pieni reikä sivussa. 

*Ja tämänkö takia heitettiin tämä pois?* hän ajatteli turhautuneena, sillä Kirsikka vihaa kun hyödyllistä tavaraa heitetään pois. Ja Kirsikalla onkin syynsä. Hän eli ilman vanhempiaan ja hänellä on vain muutama penni. Hän on periaatteessa erakko, tai niin ainakin itse Kirsikka sanoo. Hän ei edes tiedä oikeaa nimeään, mutta kutsuu itseään Kirsikkana, sillä hän oli maistanut yhden perheen kirsikkapuusta. Kirsikan lempisyötävä onkin kirsikka. Eikä hän muutenkaan keksi parempaa. Kirsikka käveli nyt sateenvarjonsa kanssa katuja pitkin. Hän ei edes tiennyt, mitä etsi tai mihin oli menossa. Tai ainakin hän tiesi, että hänen pitää löytää suojaa ja syötävää. Kävellessään hän asteli vesilätäköihin. Auto ajoi ohi ja lennätti vähän kuravettä Kirsikan päälle, mutta se ei häntä haitannut, olihan näin käynyt useita kertoja ennenkin. Hiljaisesti hän kävelee eteenpäin. Eteen tulee rakennus, jossa ihmisiä hyörii. 

"Marketti." Kirsikka luki innoissaan ja käveli sisään. Edessä avautui hyllyjä mielin määrin, jossa jokaisella oli omat nimensä. Elintarvikkeet, karkit ja namit, leivonnaiset ja kakut, sekä paljon muuta. Kirsikka käveli lähimmälle osastolle, eli elintarvikkeiden osastolle. Kirsikka katseli hintoja. Hän kaivelee taskustaan rahansa, vain viisi penniä. Kirsikka katseli harmistuneena kalliita hintoja, johon hänen pitäisi käyttää koko rahansa saadakseen jotain. Hän käveli vilja- ja valmisruokaosastolle. Siellä oli myös kalliita hintoja. Kirsikka kääntyi lähteäkseen, mutta hänen silmäänsä pisti jotain punaista. Kirsikka käveli sen luo, ja näki sen olevan lappu. Siinä luki ALENNUKSESSA. Kirsikka katseli laatikkoa, missä lappunen oli. Laatikon sisällä oli herkullisen näköinen juustovoileipä. Tyytyväisenä Kirsikka otti leivän ja meni maksamaan ostoksensa. Kun leipä oli maksettu, hän laittoi sen taskuunsa. Sitten hän lähti marketista. Kirsikka käveli eteenpäin, minne nenä osoitti. Hän saapui isomman rakennuksen, kuin marketin luo. Hänellä alkoi olla jo kylmä ja sisällä näytti lämpimältä. Hän astui ovista sisään. Vastaan tuli kaunis punatukkainen tyttö. 

"Hei! Tervetuloa Mouruposkeen!" hän tervehti. Kirsikka nyökkää vain, vaikka Kirsikka että hänen pitäisi myöskin tervehtiä. 

"Mitä teet täällä?" tyttö jatkoi iloisesti. 

"Ööh... En ole edes kuullut tästä paikasta ennen, satuin vain paikalle..." Kirsikka änkytti. 

"Haluaisitko hoidokin? Kissan, jota hoitaisit? Saisit oman huoneen ja oman hoidokkikissan ja paljon muita hoitajia ystäviksi." tyttö kysyi. Kirsikka miettii ja nyökkää sitten. 

"Tule peremmälle vain. Ja minä olen siis simssiliini." tyttö sanoi ja lähti kävelemään. Kirsikka nyökkää. 

"Olen Kirsikka." Kirsikka sanoi hiljaa ja käveli simssiliinin perässä. He saapuivat pienien kissanpentujen luo, jotka olivat Kirsikan mielestä söpöimpiä mitä hän oli koskaan nähnyt. Hänen silmäänsä pisti valkoharmaa naaraspentu ja alkoi silittää sitä. 

"Haluaisitko ottaa hänet? Hänen nimensä on Shira." simssiliini kysyi Kirsikalta. Kirsikka nyökkäsi iloisesti. 

"Haluatko keksiä sille lempinimen?" simssiliini jatkoi. 

"Ei tarvitse." Kirsikka sanoi nopeasti, sillä hänen mielestään Shira oli sille täydellinen nimi. 

"Jatketaan sitten. Mennään katsomaan sinulle ja kisullesi oma huone." simssiliini kertoi ja he jatkoivat matkaa. He pääsivät monen ovien luo, jolla jokaisella oli oma numero. simssiliini avasi oven, jonka numero oli 7. Kirsikka katseli keltaista huonetta. 

"Haluaisitko asua täällä? Vai katsottaisimmeko muitakin?" simssiliini kysyi Kirsikalta. Kirsikka ei ihan pitänyt itselleen räikeästä keltaisen väristä, vaan enemmän vähän pehmeämmästä keltaisesta. 

"Katsellaan vielä." Kirsikka vastasi. Kaksikko käveli viereiseen huoneeseen, numero 8. Tällä kertaa siinä oli perusvärejä enimmäkseen, vihreä, punainen, sininen ja keltainen. Kaikki vihreät kalusteet ja lattia oli hirveitä Kirsikan mielestä. 

"Jatketaan." Kirsikka sanoi ja kaksikko käveli huoneeseen numero 9. Pastellin sävyt ja pinkki, siinä oli Kirsikan lempivärit. Oli säilytystilaa paljon, vaikka Kirsikalla ei ollut melkein mitään säilytettävää. Muutama kukkakimppu koristeli kauniisti huonetta. 

"Haluaisin tämän huoneen." Kirsikka sanoi. simssiliini nyökkäsi. 

"Voit nyt rauhassa muuttaa tänne Shiran kanssa." simssiliini sanoi ja lähti. Kirsikka käveli kissojen luo ja etsi Shiran. Pikkupennun hän löysi helposti ja otti hänet syliinsä. 

"Olen sinun hoitajasi." Kirsikka kuiskasi pennun korvaan ja käveli takaisin huoneeseen numero 9. Hän laski pennun lattialle. 

"Mitä me voitaisiin tehdä?" Kirsikka kysyi pennulta, vaikka tiesi ettei Shira ymmärtäisi. 

"Ai mitä?" Shira naukaisi. Kirsikka katsoi hämmästyneenä naarasta. 

"Osaatko sinä puhua?" Kirsikka kysyi ihmeissään. Shira nyökkäsi innoissaan. 

"Mutta minulla on nälkä." Shira ilmoitti ja haisteli ilmaa. 

"Haistan ruokaa." Kirsikka kaivoi taskustaan litistyneen voileipänsä, joka oli muusia. 

"Jaetaanko?" Kirsikka kysyi. Pikkupentu nyökkäsi ja Kirsikka antoi pienen palan kissalleen. Se söi sen innokkaasti ja samalla hitaasti. 

"Nam, hyvää!" Shira sanoi leivänpala suussaan. Kirsikka söi palan itsekkin, ja huomasi, kuinka nälkäinen oli. Hän antoi kuitenkin toisen palan Shiralle. Sitten vielä muutaman. 

"Ei mahdu." Shira sanoi viidennen jälkeen työntäen samalla käpälällään Kirsikan kättä kauemmas. Kirsikka söi loput leivästään ja istahti lattialle. 

"Mitä nyt tehtäisiin?" Kirsikka kysyi. 

"Ööh... Ollaan piilosta! Minä menen piiloon ja sinä etsit minut!" Shira ehdotti ja Kirsikka nyökkäsi. 

"Laita silmät kiinni ja laske kymmeneen." Shira jatkoi. Kirsikka sulki silmänsä. 

"Yksi, kaksi, kolme, neljä..." Kirsikka laski. Kun Kirsikka sai sanottua "kymmenen", hän ei nähnyt Shiraa missään. 

*Nyt kai pitäisi etsiä Shira.* Kirsikka ajatteli ja avasi vaatekaapin. Tutkittuaan sen hän lukitsi sen ja katsoi huonetta. Sängyssä peiton alla oli isohko möykky. Kirsikka hiipi möykyn luo ja alkoi kutittaa möykkyä. Möykky kiemurteli ja pian sieltä tuli esiin Shira. 

"Höh, huono piilo." Shira nurisi ja käpertyi palloksi sängylle. Sitten hän olikin jo unessa. 

*Olipas vauhdikas karvapallo.* Kirsikka ajatteli huvittuneena, istahtaa Shiran viereen ja alkaa silittää unessa olevaa pentua.