Luku 11

Shiran koulupäiväkirja
 
Ma koulupäivä 6
No niin. Taas kouluviikko. Tyhmää. Koulu ei ollut mikään paras ajanvietto. Mieluummin istuisin kummitusjunassa kuin koulun penkillä!
Mutta, olin koulussa Rexin kanssa, sillä Light oli flunssassa. Toki oli myös Galaxy, mutta hänhän ei ole koulussa.
Aamulla menimme nelistään ensin alienkisujen huoneelle hakemaan Light ja Rex. Hipsuli avasi oven ja sanoi, että Light ja Galaxy olivat flunssassa, mutta muut heistä olivat pysyneet terveinä. Rex oli tullut innoissaan meidän mukaan kouluun. En tajua häntä: Miksi hän tykkäsi koulusta? Ehkä siellä Marsipaani-planeetalla ei ollut koulua? Vai oliko se Marsu-planeetta?
No joka tapauksessa, menin siis kouluun Kirsikan, Nalan ja Rexin kanssa. Tuhka oli jäänyt huoneelle ja ihan hermoraunioina. En tajunnut, miksi. Ihan sama.
Päästyämme koululle hyvästelimme Kirsikan ja menimme sisälle. Samat tunnit kuin viimeviikon maanantaina: venäjää ja kotitaloutta.
Joo, pidän kotitaloudesta, sehän on ihan kivaa, mutta venäjä ei ole mikään suosikkini. Toivoin myös, että ruoka olisi hyvää. Minulla ja Rexillä oli sama kieli, mutta eri taitoaine, ilmaisutaito. Samalla hänellä oli matikkaa (jota on minullakin siis), äikkää ja terveystietoa. Onneksi minulla ei ole terveystietoa, koska minulla ei ole hajuakaan, mitä se on!
Miedän ensimmäinen tuntimme oli siis venäjä. Menimme luokkaan.
"Heipä hei taas kaikki. Muuten, minulla on lista oppilaista, jolla on tulossa milloinkin koe. Ensiksi, Shiralla on ylihuomenna. Sitten Niilla on..." ope kertoi. Järkytyin muistaessani, että olin harjoitellut vain kerran silloin joskus, ja myöskin varmaan muista aineista olisi koe!
"Ne ketkä äsken luettelin voivat aloittaa harjoittelemaan kokeeseen, sillä niillä on enää pari oppituntia ennen koetta jäljellä." ope selosti. Otin Kolme pientä porsasta-kirjan esiin ja jatkoin sen lukemista lopputunnin.

Sain juuri ja juuri kirjan luettua loppuun, kun tunti päättyi. Menin välitunnille. Hukkasin Rexin jonnekkin, mutta en välittänyt siitä. Pihalla sentään pitäisi olla tekemistä, jota en kuitenkaan keksinyt, niinpä avasin sinut päiväkirja, ja aloin kertoa sinulle tämän kaiken mitä olin tähän mennessä kirjoitellut.

Välitunnin jälkeen menin kotitalouden luokkaan. Sekin ope hössötti kokeesta, ja se alkoi minua vähän ärsyttää. Mutta, kun juuri oli ollut halloween, niin teimme nakkimuumioita. Eli nakkeja, jotka oli kääritty lehtitaikinaan. Se taikina oli kivenkovaa kun saatiin se ja meidän piti lämmittää sitä mikrossa.
"Pim!" mikro äännähti ja avasin mikron oven. Otin taikinan, levitin sen pöydälle ja leikkasin niistä siivuja. Käärin ne sitten nakkiin ja pistin uuniin. Tein kaksi nakkia.
Sitten jonkin ajan päästä nakit olivat valmiita. Otin ne uunista ja laitoin ne lautaselle.
"Ai ai, kuumaa!" hätkähdin kun tassuni tuntui olevan tulessa, vaikka niin ei tietenkään oikeasti ollut. Sitten tuli tiskaus, ennen kuin sai syödä. Kun pesin sitten leikkuria, kuulin jonkun voihkaisevan:
"Ai! Kuumaa!"
Käännyin ja näin Rexin punaisen turkin.
"Mitä sinä täällä teet? Sinunhan pitäisi olla ilmaisutaidossa." ihmettelin. Samalla tajusin että hän sormeili nakkejani. Sitten hän söi yhden. Juoksin hänen luo.
"Hei! Ne ovat minun!" huusin, mutta Rex teleporttasi pois. Ärsytti ihan kamalasti, mutta kuitenkin jatkoin tiskaamista hieman kiehuen.
Tiskattuani menin syömään ainoan nakkini. Se oli nopeasti syöty. Sitten tiskasin vielä nopeasti lautaseni ja menin syömään.

Ruokalassa sain tietää, että oli kalapuikkoja. Minulla ei ollut nälkä kahdesta syystä:
1: Vaikka söin vain yhden nakin, se silti täytti jonkin verran.
2: Vaikka olenkin kissa, en pidä kalasta, erityisesti sellaisesta "tekokalasta" (lasken kalapuikot mukaan siis)
Eli sellaiset perustelut. Jätin puikot sitten siihen noutojuttuun lojumaan ja otin vähän muusia. En kuitenkaan paljoa. Sitten otin suosikkiani: salaattia! Siinähän oli sitten lounaani. Tai aika myöhäinen, sillä kello oli kohta yksi. Sitten söin pikaisesti ja lähdin kohti hoitolaa. Läksyä ei sillein tullut, mutta sillein tuli, koska pitäisi harjoitella kokeisiiin.

Hoitotarina:
Kun Kirsikka oli päästänyt kisukolmikon kouluun, oli hän erittäin huolissaan Tuhkasta: Hän oli erittäin shokeeraantunut siitä, että Galaxy oli flunssassa. Flunssa ei ole mikään paha sairaus, se on ihan pieni. Tuhka vain välittää Galaxysta niin paljon.
*Entä jos se joutuu Tuhkan kohtaloksi? Liikarakkaus?* hän ajatteli, mutta yritti kuitenkin rauhoittaa itseään.
Kirsikka palasi äkkiä huoneelle ja katsoi Tuhkan vointia. Kirsikka ajatteli, että Tuhkakin oli mahdollisesti sairastumassa. Kuitenkin Tuhka oli jo hieman rauhoittunut.
"Ei flunssa ole hengenvaarallista." Kirsikka rauhoitteli.
"Okei." Tuhka vastasi hiljaa.
Kaksikko istui siinä hetken hiljaa ja Kirsikka tuijotti Tuhkaa hievahtamatta. Oli hiljaista ja kaksikko pohtivat jotain, mitä he eivät itsekään tienneet. Sitten, vihdoinkin Kirsikka otti ensimmäisen puheenvuoron:
"Haluaisitko tehdä jotain? Voidaan vaikkapa käydä kaupassa ja ostaa sinulle joku lelu." Kirsikka ehdotti.
"En minä lelua tarvitse, niitä on jo tarpeeksi. Mutta jostain syystä haluaisin käydä hautausmaalla." Tuhka totesi.
"No voidaan mennä sitten." Kirsikka myönsi hieman yllättyneenä Tuhkasta.
"Sinne on haudattu myös yksi ystävistäni." Tuhka jatkoi ja Kirsikka hämmästyi vielä enemmän. Sitten hän muisti, että ennen häntä Tuhka oli asunut adoptiossa ja sitä ennen jonkun (tai jonkujen) hoitaj(a/ie)n hoivissa, joten kun Tuhka oli ollut adoptiossa, hänen ystävänsä oli ikääntynyt.
*Voi pientä Tuhkaa.* hän ajatteli.
Kaksikko lähti ulos kohti hautausmaata. Kirkolla he menivät ensin hautausmaan kauppaan ostamaan lahjaa Tuhkan kuolleelle ystävälle.
"Nuo pienet versot ovat hyvät." Tuhka kertoi ja osoitti versoja. Sitten he ottivat ne.
Kaksikko meni sen jälkeen hautausmaalle. Tuhka meni Tikkarisuun kissan Risto Rukkasten Rouskuttaja Ristien Ruksaaja Möyrykynnen luo.
"Kiitos Rousku kun sain olla ystäväsi. Annan nyt sinun muistoksesi näitä pieniä versoja, jotta muistat, että elämä alkaa aina pienestä, josta tulee vielä joskus suurta, vaikka ei tuntisi itseään sellaiseksi. Mutta oikeasti olet vähintään yhdelle koko maailma. Ja sen tiedän, koska minulle olet ollut hyvä ja tärkeä ystävä. Ja lupaan, että sinä et joudu olemaan koskaan yksin." Tuhka lausui ja istutti versot kissan haudalle. Kirsikalle tuli kyynel poskeen.
"Ihania sanoja, Tuhka." Kirsikka onnistui sanomaan. He istuivat siinä hetken hiljaisuuden vallatessa ja tuijottivat Rouskun hautaa. Sitten he nousivat ylös ja kävelivät takaisin kohti hoitolaa.

Päästyään hoitolaan he näkivät Shiran makaamassa lattialla ja harjoittelemassa.
"Älkää kysykö missä Nala on, en tiedä." Shira heti ilmoitti. Kirsikka kohotti olkapäitään ja otti Shiran syliinsä.
"Hei!" Shira murahti ja yritti rimpuilla irti. Kirsikka laski kisun sängylle.
"Pysy nyt siinä pikkuinen. Katso nyt, kuinka paljon karvojasi on lattialla. Tänään on syyssiivous." Kirsikka kertoi. Shira murahtaa mutta jää sängylle. Kirsikka hakee kaapista sangon ja rätin ja alkaa pyyhkimään lattiaa. Kuitenkin hän muisti, että hänen pitäisi täyttää sanko vedellä ja käy kylpyhuoneessa, jonka jälkeen hän aloittaa oikeasti pesemään lattiaa.
Kun lattia oli tarpeeksi kiiltävä, Kirsikka siirtyi sängyn alle. Hän näki siellä lymyilemässä suuria pölypalleroita.
*Vitsi kun en ole siivonnut aiemmin.* Kirsikka ajatteli ja keräili isoimmat pallot. Sitten rätillä hän pyyhki pienimmätkin pölyhiukkaset. Kun sängyn pölyt oli pyyhitty, Kirsikka pyyhki vielä hyllyistä, pöydistä, jne, pölyt. Tuhka oli petaamassa sänkyä ja lähetti Shiran opiskelemaan ja nurisemaan sohvalle. Kun siivous oli tehty, Kirsikka ojensi Tuhkalle ja Shiralle mansikkatikkarit, ja jätti Nalan tikkarin pöydälle, jotta Nala voisi poimia sen sieltä. Sitten Kirsikka ja Tuhka lähtivät katsomaan muiden syyssiivousta. He menivät alienkisujen huoneelle ja koputtivat oveen. Hipsuli avasi oven.
"Tulisitteko kanssamme siivoamaan Mouruposkea?" Kirsikka kysyi.
"Mielellään." Hipsuli vastasi ja viittosi hännällään parille hänen takanaan oleville alienkisuille. Ovesta ilmestyivät Espique ja Sylvi.
"Mitä nyt? Minun pitäisi olla nyt sillä ihanalla ja pehmeällä tuolisohvalla nukkumassa." Sylvi valitti.
"Ai, ne taas." Sylvi jatkoi nähtyään Kirsikan ja Tuhkan.
"Mitä nyt?" Espique hämmästeli ja tepasteli käytävälle.
"Olisimme vain kysymässä, että haluaisitteko tulla mukaamme siivoamaan Mouruposkea?" Kirsikka kertoi.
"Mitä?! Siivoamaan? Minä ajattelin että mentäisiin kuntosalille nostelemaan raskaita painoja." Espique hämmästeli pettyneenä.
"Pyh, siivoaminen. Mieluummin olisin jättänyt ne unet." Sylvi tuhahti.
"Fiksu, sinähän olet juuri jättämässä sitä, hahtuva-aivo!" Espique selitti.
"Älä sinä ala minua määräilemään Rypälepää! Minä olen sinua paljon vanhempi ja viisaampi, kuin sinä tuollainen nuoriso." Sylvi kismitti.
"Tehän olette kuin hiirenjätöksiä! Olette vain hyödyttömiä kun riitelette! Teidän vanhempanne vain häpeäisivät siitä, että käyttäydytte kuin kaksi hiirenaivoista kettua! Yritätte olla kaikista parhaimmalta ja siksi yritätte saada toisianne häpeämään, millainen on. Eikö teillä ole järkeä teidän aivokuoressanne?!" Hipsuli raivosi. Espique ja Sylvi hiljenivät. Sitten he lähtivät Tuhkan ja Kirsikan mukaan ulos.

Viisikko keräsi roskia ympäri Mouruposkea. Yllättäen löytyi niitä milloin mistäkin. Sylvi leijuili ottaen roskat sieltä ylhäältä, jonne muut eivät yltäneet. Espique kantoi roskia roskiksiin ja Hipsuli, Kirsikka ja Tuhka keräsivät. Piankin aurinko alkoi laskea ja olisi aika palata hoitolaan. Kun Kirsikka ja Tuhka olivat sanoneet hyvästit alienkisuille, he palasivat omalle huoneelle.
"Hei muuten, tiesitkö, tänään oli tullut uusi hoitaja Kuura. Ja en ehkä tätäkään ole kertonut, mutta myös Patukka on tullut. Sekä Ester, joka on ollut joskus täällä, tulee kohta takaisin, sitten ensikuun ekana päivänä kai. Tämä Mouruposki on kohta taas hoitajia täynnä!" Kirsikka kertoi.
"En, en tiennyt." Tuhka mutisi.
"Mitä nyt?" Kirsikka ihmetteli huolestuneena.
"Ei vaan hävettää yksi juttu." Tuhka selitti.
"Voit kertoa minulle jos haluat, mutta en kyllä tietenkään pakota." Kirsikka lupasi.
"No siis... Ennen kun olin päätynyt adoptioon, olin Tiksun hoidettavana. Ennen sitä olen ollut myös joillakin muilla, mutta en muista, keiden. Muistan vain Tiksun. Hän oli samannäkäinen kuin sinä, kuin kaksoset. Siihen aikaan minulla oli toinen tyttöystävä Galaxyn sijaan, Nitta. Hän on myös kaunis ja viehättävä, mutta... tykkään ehkä silti enemmän Galaxysta. Ja hävettää tuottaa Nitalle pettymystä... Tuhka selitti hieman epävarmasti. Kirsikka ei tiennyt mitä sanoa, nyökkäsi vain.
"Y, ymmärrän." Kirsikka äännähti. Kirsikka avasi oven. Shira oli jo nukkumassa tyynyvaltakunnassaan, ja Nalaa ei näkynyt.
"Voi että... Missä Nala on!" Kirsikka turhautui ja haukotteli.
"Mutta ehkä kuitenkin pitää mennä nukkumaan..." Kirsikka ajatteli unisesti ja lysähti sängylle. Tuhka hyppäsi oven kahvaan ja onnistui ihneellisesti sen lukitsemaan, kun hänen hoitajansa oli unohtanut sen. Sitten Tuhka hyppäsi Kirsikan jalkojen juureen ja nukahti.