Luku 12

Shiran koulupäiväkirja
 
Ti koulupäivä 7
Nyt sitä seuraavaa päivää koulussa! Mutta, alankin jo pikkuhiljaa miettiä, että jatkaisiko silti koulua kakkosluokkalalle, koska sitten nimeni jäisi koulun läpäisseiden kohdalle? No joka tapauksessa, herättyäni Nala hyppeli päälläni.
"Mitä ihmettä sinä teet? Ja missä ihmeessä olit luurannut koulun jälkeen?" ihmettelin.
"Kerron myöhemmin. Saanko kirjoittaa?" Nala pyysi ja katsoi minua anovin silmin.
"Okei." huokaisin ja ojensin sinut hänelle.

Nala:
No heipä hei! Olenkin Nala ja... eikun ai niin, tiedätkin jo. Voi potato kun tätä tekstiä ei voi kumittaa... Aargh... No siis. Ei jaksa kirjoittaa eilisestä koulupäivästä, joten kirjoitan tämänpäivisestä. Ai mistä tiedän jo mitä teen koulussa vaikka juuri herätin Shiran? Noh, pitkä tarina. Sanotaan vaikka lyhyesti että kävin eilen koulun jälkeen suoraan simssiliinin luona kysymässä vähän ennustamisesta, ja sitten kävin vielä Hipsulilla kysymässä pienistä tulevaisuuden jutuista :D. Älä Shira! Haluan kirjoittaa! Äääääääääää!!!!!!!

Shira:
No niin. Kun sitten sain ihmeellisesti sinut Nalalta niin kerroin sille, että sille olisi tikkari pöydällä. Kiitokset sille tikkarille siitä, että sain sinut päiväkirjaseni takaisin itselleni ja juoksin kouluun.

Nyt kun olen huoneella palannut koulusta niin kerron sinulle koulupäivästäni. Mutta vähän pientä timeskippiä edelliseen jääneestä kohdasta: (ja siis nyt ei khyl jaksa kirjoittaa ruokailusta joten niin)

**skip skip**

Menimme matikan luokkaan. Sain ottaa sen harjoitustuntina, sillä pian olisi koe. Hain luokan perältä harjoitusmonisteen. Kaikki ne keillä olisi pian koe sai ottaa sieltä harjoitusmonisteen tai sitten jollain muulla tavalla harjoitella kokeeseen. Itse otin monisteen, koska en jaksanut keksiä itse. Vilkaistessani sivusilmällä luokkaa näin Lightin terveenä. Hänen seurassaan oli Nala ja Rex. Minua alkoi ärsyttää, että olen entistä enemmän jäänyt kaikkien ulkopuolelle. Nyt minun pitäisi hankkia se paras kaveri, minkä kanssa olisin koko ajan. Silmäilin luokkaa ja etsin noin saman ikäistä kisua. Silmääni pisti erään keltavalkoisen kollin turkki. Hilauduin hänen luokse.
"Hei!" tervehdin tätä. Kolli säikähti ja rauhoittui nähdessään minut.
"Kuka olet?" jatkoin.
"Olen Miukuli." kolli vastasi.
"Okei. Minä olen Shira. Kiva tavata." sanoin iloisena. Ope huomasi meidän keskustelevan ja väläyttävän meille kysyvän katseen. Käännyin takaisin tehtävieni pariin.
*No ainakin edes yritin...* lohdutin itseäni katsoessani Miukulia sivusilmällä, joka oli myös ilmeisesti aika yksinäinen. Laskin nopeasti laskut ja siirsin sivuun. Sihahdin hänelle että tekisi samoin, ja niin hän tekikin. Koska kun olisimme harjoitelleet, saisimme sen jälkeen pelata matikkapelejä. Hain jonkun ihme pelin ja avasin laatikon. Levitin pelilaudan ja asetin punaiset ja siniset laskukortit omille paikoilleen. Otin pelihahmokseni omenan. Miukuli istahti minua vastapäätä ja otti omaksi nappulakseen tomaatin. Miukuli heitti ensin noppaa, sillä hän oli minua nuorempi. Noppa näytti nelosta. Miukuli siirsi nappulansa neljä ruutua eteenpäin ja päätyi vihreälle ruudulle. Siinä luki:
"Valitse toisesta korttipakasta kortti ja laske se. Jos lasku menee väärin, mene kaksi ruutua taaksepäin."
Miukuli otti punaisesta pakasta kortin. Se oli pluslasku 6+3. Miukuli vastasi oikein. Sitten oli minun vuoro. Heitin kutosen ja siirsin nappulaani.
"Jes." iloitsin, kunnes näin ruutuni tämän tekstin:
"Siirry neljä ruutua taaksepäin, tai jos lasket tämän laskun oikein, niin kolme ruutua taaksepäin: 7+10·5."
Hymyni hyytyi kun luin tuon uudelleen ja uudelleen. Sitten laskin laskun.
"Se on 85." vastasin pienen pohdinnan jälkeen.
"Mutta sehän on 57, koska ensin pitää laskea suluissa olevat laskut, sitten kerto- ja jakolaskut vasemmalta oikealle ja sitten plus- ja miinuslaskut vasemmalta oikealle, eli ensin pitää laskea 10·5 ja sehän on tietenkin 50 ja sitten plussata siihen se seitsemän, eli yhteensä 57." Miukuli selitti.
*Kauhea nörtti.* ajattelin hieman närkästyneenä, mutta kuitenkin työnsin omenaani neljä ruutua taaksepäin. Miukuli oli minua siis kaksi ruutua edellä.
Kierroksien mittaan välimatkamme sen vain suureni. Sitten, juuri ennen minun vuoroani Miukuli sai viisi, ja laski laskun oikein. Silloin hänen nappulansa oli enää yhden ruudun päässä. Minun nappulallani oli vielä seitsemän ruudun matka. Se oli varma häviö.
Kuitenkin heitin noppaa. Se näytti ykköstä.
"Jihhii." tekoiloitsin. En näköjään osannut hävitä. Siirsin sen nappulan. Ruudussa luki:
"Laske tämä: 3+8:2, niin []" Siinä oli luukku.
"Laske ensin ja sitten avaa se luukku." Miukuli ehdotti. Nyökkäsin. Tällä kertaa muistelin Miukulin antamia ohjeita.
"Onko se 7?" kysyin.
"Joo. Nyt avaa se luukku, en malta odottaa mitä sieltä ilmestyy." Miukuli hoputti näyttäen todellakin kihisevän innosta. Avasin luukun.
"lennät suoraan maaliin." oli lauseen jatko-osa. Hymyilin ja lennätin omenani maaliin.
"Hyvin pelattu!" Miukuli oli kehunut. Sitten tunti jo päättyikin. Menin ulos Miukulin kanssa. Nala, sinä saat tämän päiväkirjani ihan kohta... Ei saa repiä käpälistä! Heiiiii!

Nala:
No, nyt kirjoitan omasta matikantunnista. Olin

Shira:
Tänne se päiväkirja Nala!!! *nyt loikkaan vaatekaapin päälle koska Nala ei pääse sinne ja jatkan*
Mutta siis, menin Miukulin kanssa kohti Mouruposkea. Kävelimme hiljaa ja rauhallisesti ainakin aluksi. Sitten aloimme höpöttelemään ties mistäkin.
"Olisi kiva, jos muuttaisit meille, mutta kun meitä kissoja on jo kolme, ja vähän epäilen jotain Tuhkasta. Hän on viimeaikoina käyttäytynyt oudosti." jossain vaiheessa kuiskasin Miukulin korvaan naurahtaen.
"No ei yksi hoitaja voi kaikkia kissoja hoitaa." Miukuli vastasi myötätuntoisesti. Jatkoimme kävelyä hoitolaan ja saatoin ystäväni adoptioon, ennen kuin menin takaisin huoneelle. Ja nyt Nala saat kirjoittaa!

Nala:
No olipa jo aikakin. Aloitan nyt alusta siitä miniminiminiminiminimini pätkästäni:

Eli matikantuntini:
Istuin siis Lightin ja Rexin kanssa luokassa. Katsoin kun Shira istui luokan toisella puolella yksin. Kuitenkin Lightin ja Rexin hauskat jutut kiinnostivat minua niin, että sain unohdettua yksin olevan Shiran.
"Muuten, minä ja Hipsuli oltiin oltu luontokerhossa, ja me saatiin oppaaksemme Sourcen. Hän on tosi kiva." Rex mainosti.
"Minä olen jo hänen kanssa kaveri, vaikka tuskin olemme tavanneetkaan." kerroin ja aloimme hihittämään hiljaa, ettei opettaja kuulisi.
"Muuten, siinä luontokerhossa löysin toooosi kiinnostavan jutun, se oli sellanen haiseva ruskea kasa." Rex jatkoi ylpeänä.
"Tarkoitatko sinä kakkaa?" ihmettelin.
"No tuskinpa. Koska se oli niin kiinnostava." Rex väitti.
Minua ällötti tuo. Päähäni ei tullut kuvauksista mitään muutakaan mieleen, kuin kakka. Eikö Rex tiedä, mikä on KAKKA? Kakanhan tietää vastasyntynyt pentukin. No joka tapauksessa, opettaja käski meidän tehdä toisillemme laskuja. Sovimme, että Rex keksii minulle, minä Lightille ja Light Rexille.
"Rex, paljon on 5+5?" Light kysyi.
"Ööh... 10. Nala, paljon on 3+4?" Rex sanoi.
"Se on 7. Light, paljon on 11·6:2+7?" sanoin. Light meni ymmälleen.
"Voitko sanoa laskun uudestaan?" Light kysyi ihmeissään.
"11·6:2+7." toistin.
"Tuo on erittäin vaikea, en osaa vielä noita." Light kertoi.
"En minäkään osaisi laskea tuota." Rex kertoi.
"Ai, anteeksi Light, öö... 2+6?" kerroin.
"Öö, 8?" Light kysyi. Nyökkään. Ja sitten jatkamme samalla tavalla jonkin aikaa.

"Tylsää." Light alkoi valittaa kun olimme tehneet varmaan sadannen kierroksen. Muistin Shiran ja katsoin taakseni. Shira oli pelaamassa jonkun keltavalkoisen kissan kanssa Matikaaria, jos oikein näin.
*Onneksi Shiran ei tarvinnutkaan olla yksin.* ajattelin helpottuneena.
Katsahdin opettajaan. Sitten kelloon. Tunti päättyisi viiden minuutin päästä. Käänsin katseeni takaisin opettajaan.
"Opettaja, milloin minulla on koe?" kysyin.
"Katsotaanpas." opettaja sanoi, otti jonkun paperinipun ja alkoi käydä sitä läpi.
"A, haa! Nala, sinulla on koe, ööh, tämän viikon lopussa tai ensiviikon alussa. Sitä on vaikea päätellä." opettaja selitti. Minua alkoi heti jännittää ja aloin pomppimaan innosta.
"Koe koe koe koe!" lausahdin nopeasti samalla pomppien.
"Rauhoitu Nala. Muuten, tunti on päättynyt. Kiitokset kaikille tästä päivästä ja hyvää päivänjatkoa!" opettajani toivotti ja kaikki oppilaat ryntäsivät ovesta ulos. Onneksi Rex ja Light jäivät odottamaan minua.

Hoitotarina:
Kirsikka odotti pentuja huoneella. Tuhka istui vieressä hieman kyllästyneenä, tai itse asiassa aika paljonkin kyllästyneenä.
"Onko sinulla ideoita, mitä voitaisiin tehdä tänään?" Kirsikka kysyi.
"Nukkua." Tuhka kertoi hieman väsyneesti kupsahti tyynylle. Pian alkoikin kuulua hento kuorsaus. Kirsikka pyöritti silmiään hiukan huvittuneesti.
*Voisin tehdä jotain ruokaa illaksi, kun on niin tylsää.* hän keksi. Kirsikka peruutti huoneesta hiljaa, ettei Tuhka heräisi ja sulki hiljaa oven perässään. Sitten hän meni hoitolan keittiöön.
*Ai niin, aineksethan pitäisi ottaa!* hän muistaa yllättäen ja naurahtaa. Hän palaa takaisin huoneelle ja vilkaisee kaappiin.
"Tehdään vaikka jotain tulista chilistä, paprikasta ja munakoisosta.* Kirsikka päätti ja kauhaisee luetetut ruuat. Myöskin hän ottaa kauhan. Sitten hän palaa takaisin keittiöön. Hän levittää ainekset pöydälle ja ottaa keittiön kaapista lainaan kattilan. Kirsikka täyttää kattilan vedellä jonkin verran ja panee sen liedelle. Sitten Kirsikka pilkkoi chilin, munakoison ja paprikan. Kun kattilan vesi alkoi kiehumaan, Kirsikka heitti chilin, paprikan ja munakoison sinne, sekä mausteita keittiön kaapista.
"Hmm... Tuoksuu hyvälle..." kuului naukaisu Kirsikan takaa. Sieltä tuli Espique.
"Ai hei Espique! Täältä on tulossa... hmm... tulista pataa! Sellaista kasvispataa." Kirsikka keksi.
"Varmaan tulee tosi hyvää." Espique kehui.
"No kiitos. Annan nyt tämän hautua jonkin aikaa, että olisi iltaan mennessä valmista." Kirsikka kertoi ja laski kattilan kannen kattilan päälle.
"Tuota noin... Saisinko sitten vähän maistaa tuota sitten kun se olisi valmista?" Espique kysyi.
"Tietenkin! Pari alienkisuystävääsi saa myöskin." Kirsikka lupasi.
"Kiitos. Hei odota." Espique pyysi ja otti jakkaran. Hän kantoi sen yhdellä tassulla erään kaapin luo ja laski sen siihen. Hän kiipeili sen päälle, otti kaapista valkoisen kokinhatun ja laittoi sen Kirsikan päähän.
"Nyt on hyvä." Espique sanoi hyväksyvästi, laittoi jakkaran takaisin omalle paikalle ja lähti. Kirsikka naurahtaa ja kääntyi takaisin kattilan puoleen. Hän jäi siihen sitten keittämään seosta hitaasti kokoon, että se olisi täynnä makua.

Illan tullen Kirsikka otti kattilan liedeltä.
"Syömään!" hän huudahtaa, sillä tiesi, että hänen huoneensa oli lähellä. Ovenraosta tulee valkoinen pieni kissa.
"Mitä on ruuaksi äiti?" hän kysyi.
"En ole sinun äitisi." Kirsikka naurahti. "Olen Kirsikka, yksi hoitajista. Kuka sinä olet?"
"Ai, no, olen Nooran kissa Vattu. Mutta joo, moikka." kissa kertoi ja lähti. Pian ovesta tulevat sitten Shira, Nala ja Tuhka.
"Mitä nyt?" Shira kysyi.
"Tänään on ruuaksi tulista kasvispataa." Kirsikka kertoi.
"Jee." Nala iloitsi ja hypähti pöydän ääreen. Shira ja Tuhka tulevat hitaammin perässä pöytään. Kirsikka annosteli jokaiselle pataa, ja tietenkin myös itselleen.
"Nam. Hyvää." Shira kehui.
"Samat sanat." Tuhka kertoi. Nala vain söi vieressä eikä voinut lopettaa syömistä. Sitten Espique tuli.
"Hyvä. No niin ystäväiseni, nyt syödään!" Espique kuulutti ja hänen takaa tulivat viisi muuta alienkisua hänen kanssaan pöydän ääreen.
"Ai onko tuo "pari ystävää"?" Kirsikka kysyi nauraen.
"Onhan se." Espique kertoi ylpeänä. "Mutta saako nyt sitä pataa?"
Kirsikka annosteli jokaiselle alienkisulle pataansa.
"Hyvää, vaikka kasvispata onkin." Light kehui.
"Jep. Nam." Hipsuli jatkoi myöntävästi.
"Muuten, missä vaiheessa olet ehtinyt kasvaa leikki-ikäiseksi pennuksi Light?" Tuhka ihmetteli.
"Ai, noo, silloin kun öö, olen paljon Kuuran ja Sourcen kanssa." Light selitti.
"Mutta Tuhka, kyllä Rexikin on ikääntynyt sen ikäiseksi." Shira huomautti.
"Ai, no joo." Tuhka myönsi.

"Minä taidan olla täynnä." Nala ilmoitti kun hän oli syönyt. Myös muutkin nyökkäsivät olevansa samaa mieltä.
"Muttah, muttah, tätähän jäi aika paljon yli. Eihän tätä voi heittää roskiin." Rex selitti.
"Onhan se totta. Tämä on aika hyvää." Sylvi totesi. Sitten Source tuli ovenraosta.
"Upea tuoksu! Ei ihme että kaikki olivat tulleet tänne." Source kehui.
"Kiitos. Haluatko sinäkin? Tätä on vielä paljon." Kirsikka ehdotti.
"Miksihän en voisi ottaa maistiaisia? Tietenkin!" Source kertoi ja hyppäsi viimeiselle vapaalle penkille. Kirsikka antoi kulhollisen ja Source hotki sen nopeasti.

"No olipa hyvää. Ja siis, tätä ei oikeasti saisi heittää roskiin." Source kertoi.
"Niin. Mutta mitä sitten? Tämä ei ole varmaan niin hyvää kuin tuoreena." Kirsikka kysyi.
"Ehkä me voitaisiin viedä tätä ulkona asuville kulkukissoille?" Source ehdotti.
"Hyvä idea. Otetaan vaan paljon kulhoja!" Shira hihkaisi ja pomppi kaapille. Hän lastasi Espiquelle ison kasan kulhoja. Kirsikka otti kattilan ja Nala kauhan, millä annostella. Muut saivat olla ruokalähettiläitä. Kaikki lähtivät ulos. Espique antoi aina yhden lautasen Shiralle, Shira ojensi Kirsikalle, että hän lorauttaisi pataa kulhoon, ja sitten Shira ojensi kulhon jollekkin ruokaläheteistä. Pataa lähti nopeasti.

"Hei, mikä sinun nimesi on?" Sylvi kysyi valkoiselta naaraskissalta, jolla oli kaksi harmaata pentua.
"Minä olen Cinder. Häivy!" naaras vastasi vihaisena ja meni pentujensa eteen suojaksi.
"Rauhoitu. Minä ja pari ystävääni tarjotaan teille ruokaa, herkullista pataa." Sylvi rauhoitteli ja näytti kulhoa. Naaras haisteli hieman epäileväisenä kulhoa ja sitten lipaisee vähän.
"Ottakaa pentuseni tästä ruokaa." Cinder kehotti ystävällisesti pentujaan ja pennut alkoivat lipoa.
"Hyvää. Parempaa kuin ruoho ja kukat." isompi pennuista kehui.
"Hys pennut. Ja kiitos." Cinder kuiskasi. Sylvi kumarsi (vaikka onkin tyttö :D) kohteliaasti ja odotti, että kissat söivät loppuun. Kun kulho oli livottu tyhjäksi, Sylvi otti kunnioittavasti kulhon ja lähti takaisin Kirsikan ja muiden luo.
"Vielä yksi tyytyväinen perhe ruokittu." Sylvi ilmoitti rauhallisesti.
"Hyvä. Nyt voidaan palata sisälle, kun pata on loppunut hyvin." Kirsikka ilmoitti ja kaikki lähtivät sisälle tiskaamaan.
Tiskattua kaikki palasivat omille omille huoneilleen nukkumaan.