Luku 15

Shiran koulupäiväkirja

Nala:
Tänään kerron maanantain koulupäivästä. Tiedän, en ole kertonut joitain päiviä, mutten jaksa XD.

Eli Ma:
Ranska:
Menin oppitunnille ja otin lainakynän opettajan pöydältä. Meidän piti tehdä muistiinpanoja, sitä oli sanottu edellisellä ranskantunnilla.
"Piirtäkää ajatuskartta, ja laittakaa otsikoksi, eli pääympyräksi "Pronom personnel"." opettaja kertoi ja kirjoitti selityksensä mukaisesti liitutaululle.
"No niin. Kuka tietää, mikä persoonapronomini on?" opettaja kysyi kun sai kirjoitettua mallinsa. Viittasin innokkaasti ja opettaja antoi minulle puheenvuoron.
"Persoonapronominit ovat pronomineja, jotka viittaavat johonkin henkilöön tai ryhmään henkilöitä. Niitä ovat esimerkiksi minä ja hän. Pronomini on sana, jota käytetään ensinnäkin substantiivi-ilmauksen "sijaisena" viittaamassa joko tekstissä mainittuun ilmaukseen tai tilanteessa ihmiseen, eläimeen, esineeseen, jne." selitin innoissani.
"Fantastique!" opettaja kehui ja taputti yksin luokassa. Minuun tehtiin taas kerran vilkauksia, mistä en pitänyt.
"Miksi he tuijottavat sinua noin?" joku keltavalkoinen naaraskissa kysyi ja hivuttautui viereeni.
"En tiedä, varmaan kateellisia siitä että opettaja pitää minusta." huokaisin masentuneena.
"Harmi. Minä olen muuten Cara ja minua hoitaa Patukka." kissa jatkoi.
"Okei, minä olen Nala, Kirsikan kissa. Kiva tavata." kerroin edelleen masentuneena. Cara katsoi minua huolestunut katse silmissään.
"Ollaanko kavereita?" Cara kysyi.
"Me ollaan jo." sanoin hieman töykeästi. Kuitenkin Cara piti pintansa minun kanssani ja kiva kun hän oli minulle ystävällinen. Hän oli myös kanssani välitunnilla, mutta en jaksa nyt kirjoittaa siitä XD. Ja siis ton jälkeen me vielä jatkettiin niitä muistiinpanoja.

Kuvataide:
Ärsytti, että minulla ei ollut kavereita kuvataiteessakaan, sillä vaikka Shira olisi vielä koulussa, hänellä ei ollut sitä (ja tuskin haluaisikaan). Mutta joo, kuvataiteen tunnilla meille tuli uusi oppilas. Sen nimi oli Vihannes von Salaatti, ja ihmettelen, miksi sen lempinimi on Selleri, sillä eihän sen nimessä ole selleriä. Minä aion nyt kutsua sitä Salaattina, sillä muutenkin tykkään enemmän salaatista kuin selleristä. (Sori Kukka :D kyllä oikeasti tykkään Sellerin nimestä) Salaatti istui yksin ja tulin hänen viereensä.
"Hei Salaatti!" tervehdin.
"Olen Selleri." hän ihmetteli.
"No, minä aion nyt sanoa sinua Salaattina, sillä muuten en muista sinua nimeäsi." valehtelin äkkiä.
"Aa, okei. Mikä sinun nimesi on?" Salaatti kysyi naurahtaen.
"Nala." vastasin.
"Okei. Hyvää päivää kaikki oppilaat. Tänään teemme hienoja valokuvia luonnosta. Saatte lainaanne kamerat. Tulkaa hakemaan!" opettaja kertoi. Oppilaat ryntäsivät opettajan ohentaman korin luo. Sain sellaisen pienen mustan kameran, joka oli omaksi onnekseni kevyt, sillä en ollut kovin vahva. Salaatti sai samanlaisen mutta vähän isomman.
"Mennäänkö yhdessä?" kysyin pikkupennulta. Naaras nyökkäsi hyväksyvästi.
"Ja siis me mennään ulos jos joku ei ymmärtänyt!" opettaja huuteli taaksemme kun hän poistui ensimmäisenä luokasta.
Kuvataiteen oppilaat seurasivat opettajaamme hiljaa käytävää pitkin, jotta eivät häiritsisi muiden oppitunteja. Opettaja selitti meille nopeasti ohjeet, jossa hän kertoi alueesta, missä saamme liikkua ja mitä meidän pitäisi suunnilleen kuvata.
"No niin! Nyt kuvia ottamaan!" opettaja huuteli kaikille ja oppilaat riensivät etsimään hienoja kuvattavia asioita.
"Minne mentäisiin?" kysyin.
"Vaikkapa tuonnepäin." Salaatti ilmoitti ja osoitti tassullaan vasemmalle. Menimme sinne päin. Pääsimme pienelle tielle ja aluksi en tunnistanut sitä.
"Katso, tuo iso tammi on tosi hieno! Otetaan siitä kuva!" ehdotin innokkaasti. Myös opetin Salaatille, miten tehdä kuva oikeasta kulmasta, jotta kuva näyttäisi hyvälle.
"Tuolla on valkoinen jänis!" Salaatti kiljaisi. Käännyin katsomaan ja totta - valkoinen jänis tuijotti heitä pienillä ruskeilla nappisilmillään. Teimme molemmat nopeasti kuvat, jotta jänis ei ehtisi karata. Kuitenkin kuvan ottamisen jälkeen jänis seisoi siinä eikä tehnyt liikettäkään.
"No, jatketaan matkaa." sanoin ja jatkoimmekin kävellä tietä pitkin. Sitten lumihiutaleita alkoi satamaan. Salaatti otti kuvan ja pienen tajuamishetken jälkeen otin itsekin.
"Mennäänkö nyt takaisin?" Salaatti kysyi. Nyökkäsin ja käännyimme takaisin. Sitten tajusin, missä olimme.
"Ööh, Salaatti. Olemme Kivisellä kuratiellä, ja se meni sen alueen yli, missä meidän piti olla." sanoin hermostuneena.
"Ai, no, sitten juostaan!" Salaatti päätti ja aloimme juoksemaan. Kuitenkin Salaatti (vaikka hänellä oli pienemmät jalat) meni juoksemaan edelle. Kirin kyllä hänet hitaasti. Lopulta pääsimme takaisin koululle. Hengästyksissämme annoimme kameramme opettajalle. Ja ihne, me emme tulleet viimeisinä oppilaista! Sitten menimme vielä luokkaan ja katsoimme kaikkien kuvia.
"Vau, Nala ja Selleri! Mistä olette löytäneet näin hienoja paikkoja kuvattavaksi?" opettaja kysyi.
"Yhdestä salaisesta paikastamme." kerroin ja iskin silmää Salaatille.

Sitten oli vielä ruokailu, mistä en jaksa myöskään kirjoittaa.

Hoitotarina:
Kun Nala palasi koulusta, Kirsikka kävi adoptoimassa Veetin. Lisäksi hän kävi varaamassa kissapapparaisen Daimin. Hän otti kaikki kissansa mukaan näkemään adoptoimisen, myöskin hän sai Shirankin hieman vastentahtoisesti. Kun hommat adoptiossa oli tehty, kaikki lähtivät omiin kerhoihin. Joillakin oli myös kaksi kerhoa, ja he kävivät molemmissa. Eikä Kirsikalla ollut sitten mitään tekemistä kuin vain nukkua sängyssä tai katsoa Netflixiä.

Kerhotarinat:

Shiran näytelmäkerho:
Shira meni näytelmäkerhoon. Hänen tultuaan näytelmälavalle oli jo jotkut adoptiolaiset paikalla simssiliinin kanssa. Kun kaikki muutkin olivat jo tulleet, simssiliini alkoi jakaa rooleja.
"Kuka haluaisi olla piparkakkupoika?" simssiliini kysyi. Muutama innokasta ehdokasta löytyi, joukossa oli viittaamassa myös Espique.
"Annetaan nyt Espiquen olla pääroolissa kun on Mouruposkessa vain vuoden." simssiliini päätti ja jotkut ehdokkaista katsoivat häntä närkästyneinä.
"Sitten jäniksen rooli olisi tarjolla." simssiliini kertoi. Kukaan ei viitannut, joten Shira viittasi.
"Rooli menee siis Shiralle. Kuka olisi karhu?" simssiliini jatkoi ja näin jatkui roolien jako. Kun jokaisella oli oma rooli, simssiliini jakoi omat vuorosanat ja liikkeet. Shira katsoi roolinsa liikkeitä ja markkeerasi pari lukiessaan ja katsoessaan paperiaan.
*Onneksi en ole Espique. Mielestäni tämä on aika pitkä.* Shira ajatteli. Hänen luettua minijuoksunsa Espiquen perään hän otti katseena pois paperista. simssiliini ohjasi kaikki esitysnumeron mukaan jonoon.
"Tässä järjestyksessä tulette sitten huomenna." simssiliini sanoi ja päästi kaikki kerholaiset.

Nalan elokuvakerho:
Nala meni muiden elokuvakerholaisten luo.
"Tänään mennään katsomaan elokuvaa." ohjaaja selitti ja veti joukkoa kohti Kissansilmää.
"Me olemme elokuvakerhosta." ohjaaja kertoi maksunottajalle ja maksunottaja päästi heidät.
"Saisiko olla jotain herkkuja?" joku teatteriavustaja kysyi.
"Ei kiitos, olemme elokuvakerhosta." ohjaaja selitti. Ohjaaja johti elokuvakerholaisten joukon katsomaan elokuvavaihtoehtoja.
"Tänään katsotaan Toy Story-elokuva." ohjaaja päätti. Hän johdatti kerholaiset isoon elokuvasaliin.
"Elokuva Toy Story alkaa viiden minuutin päästä." kuului kuulutus käytävältä. Kaikki kerholaiset menivät istumaan ohjaajan osoittamalle penkille. Nalan viereen oli istutettu Stiina, joka oli erittäin puhelias. Joskus ohjaaja on tullut hyssyttelemään, mutta silti Stiina vain jatkoi höpötyksiään. Mutta Nala yritti olla kuuntelematta.
"Ja niin kuin simssiliini oli juuri adoptoinut minut aieltä adoptiosta, varmaan kavereitani ärsyttää kun heidän uudet hoitajansa lähtivtä heti ja ne menivät taas adoptioon. Ja on tosi kiva kun simssiliini oli hankkinut minulle kaiken tarvittavan, pidän siitä ruskeasta meikistä..." Stiina puhui.
"Stiina kiltti, voisitko olla hiljaa. Me yritetään katsoa elokuvaa, muistatko?" Nala yritti selittää mahdollisimman ystävällisesti ja Stiina tajusi olla hieman hiljempaa. Vaikka Nalan keskittyminen elokuvaan meni Stiinan juttuihin, oli sentään jotenkin tajunnut elokuvan. Siinä oli lelut, jotka heräsivät henkiin ja yrittivät olla niin, että ihmiset eivät näkisi niiden olevan elossa. Ja joku Woody-cowboy jotain teki siellä, ja loppu oli hyvin. Kun elokuva päättyi, Nala nousi seisomaan muiden kerholaisten mukana ja he lähtivät Kissansilmästä.
"Ensikerralla teemme sitten tästä elokuvasta elokuva-arvostelu. Nähdään hoitolan näytelmälavalla!" ohjaaja kertoi ja lähti.
*Voi ei, tästä voi tulla pieni ongelma...* Nala ajatteli hieman hermostuneena ja häntä hieman ärsytti, että Stiina oli istutettu juuri HÄNEN viereensä.

Tuhkan värkkäilykerho:
Tuhka meni värkkäilykerhoon.
*Toivottavasti en mokaa ensimmäisellä kerrallani.* hän ajatteli hermostuneena. Kuitenkin päästyään paikalle siellä oli vain hänen lisäkseen simssiliinin kissa Ruu.
"Missä kaikki ovat? Meillä alkaa minuutin päästä." Tuhka ihmetteli. Ja vaikka hän ei ole käynyt koulua, hän osasi kyllä kellon katsoa.
"Tässä värkkäilykerhossa ei ole kun vaan minä ja sinä. Ja vetäjä tulee aina myöhässä." Ruu selitti. Kaksikko odotti jonkin aikaa, kunnes vetäjä tuli paikalle.
"No niin. Kolme minuuttia myöhässä. Ei se varmaan haittaa." vetäjä höpisi.
"Sen uusi ennätys. Se ei ole ikinä ollut noin ajoissa." Ruu kuiskasi Tuhkan korvaan.
"Mutta, aloitetaan. Tänään tutustumme sahaan." vetäjä aloitti ja otti laudan ja sahan esille.
"Eli, tässä pitää ensin tehdä näin, sitten näin, näin, näin, ja näin. Sitten voi alkaa sahaamaan." vetäjä ohjeisti laittamalla puulankun kiinni pöytään. Tuhka viittasi.
"Missä kulmassa pitää sahata?" hän kysyi.
"135 asteen kulmassa, hyvä kysymys." vetäjä kertoi ja laittoi sahan aloituspisteeseen.
"Odota!" Ruu pyysi, juoksi hakemaan kulmaviivaimen ja mittasi vetäjän sahan asteen.
"Sehän on 130 asteessa höpsö." Ruu kommentoi.
"Ruu, sen ei tarvitse olla niin tarkkaa." vetäjä kertoi kärsivällisesti.
"Mutta vetäjä, sinä unohdit piirtää kynällä kohdan, millä aijot sahata." Tuhka muistutti.
"Hyvä huomautus Ruu. Eikun... Miksi sinulla Ruu oli nyt niin poikamainen ääni?" vetäjä ihmetteli ja nosti katseensa sahasta ja puulankusta. Kun hän näki Ruun ja Tuhkan vierekkäin, hän näytti olevan pyörtymässä.
"Onko tämä unta? Kaksi Ruuta, varmaan riesapainajainen..." vetäjä höpötti ja nipisti itseään samalla säpsähtäen.
"Ööh... Minä olen Tuhka, uusi." Tuhka selitti. Näytti, että vetäjä alkoi pikkuhiljaa tajuta ja sitten hän palasikin lankkunsa luo.
"Siis, kuten Ruu, eikun anteeksi Tuhka hienosti muistuttikin, pitää merkitä aina, mihin kohtaan sahaa, jotta ei mene ohi." vetäjä ohjeisti ja merkisti haluamansa paikan kynällä.
"Sitten voi alkaa sahaamaan." vetäjä jatkoi ja laittoi sahan oikeaan kohtaan. Ruu kiirehti mittaamaan.
"132 astetta... Parempi, mutta parempikin olla voisi." Ruu kertoi. Vetäjä huokaisi syvään ja aloitti sahaamaan.
"Näin. Nyt on teidän vuoronne." vetäjä sanoi kun hänen lankkunsa kiinnittämätön puoli tipahti lattialle äännekkäästi. Ruu ja Tuhka hakivat omat puulankut ja sahat ja saivat paljon nopeammin sahattua.
"Noin. Kiitos tästä kerhotunnista." vetäjä toivotti ja Tuhka ja Ruu lähtivät hyvästellen.

Veetin partio:
"Tänään me opettelemme käyttämään kompassia ja tekemään solmuja. Ja siis täällä sisätiloissa." simssiliini kertoi. Kompassi oli helppo juttu Veetille.
"Ylhäällä tossa on pohjoinen, alhaalla etelä, vasemmalla länsi ja oikealla itä." Veeti luetteli simssiliinille.
"Hyvä!" oli simssiliini kehunut. Sitten oli solmuja. Ensin piti opetella tekemään merimiessolmu. Kuitenkin aina kun Veeti teki ensimmäisen "perussidoksen", hän teki samaan suuntaan uudelleen, vaikka se piti tehdä päinvastaiseen.
"Ajattele, että teet aina ensin väärään suuntaan, sitten olet "Apua! Tein väärän suuntaan!", ja sitten yrität "korjata" tekemällä oikeaan suuntaan ja siitä tulee sitten se merimiessolmu." simssiliini yritti ohjeistaa. Veeti meni vähän ymmälleen mutta hän kuitenkin yritti.
"Ei onnistu." Veeti tuhahti luovuttaen ja heitti narut ärsyyntyneenä lattialle monen yrityksensä jälkeen. simssiliini otti narut lattialta ja näytti, miten se tehtiin oikein.
"Yritä nyt." simssiliini pyysi ja ojensi avatut narut pojalle. Veeti yritti.
"Ensin näin... Sitten näin... Jee, se onnistui!" Veeti iloitsi kun sai solmun tehtyä.
"Hyvä Veeti! Nyt yritä avata solmu ja tehdä se monta kertaa uudelleen, jotta varmasti osaat." simssiliini kertoi. Toisilla yrityksillä Veetillä sujui paljon helpommin.
"No niin. Nyt menen katsomaan miten pienellä Mustikalla menee." simssiliini kertoi ja meni pienen erikoisen värisen pikkupennun luo auttamaan.
Sitten partio päättyi siltä kertaa.

Shiran kirjallisuuskerho:
Kirjallisuuskerholaiset kokoontuivat kirjastoon.
"Otetaan tänään Harry Potter ja Viisasten kivi." joku kerholainen ehdotti ja muut mumisivat hyväksyvästi.
"Mikä kirja se on?" Shira kysyi hänen vieressään kermanväriseltä kissalta.
"Se on J.K. Rowlingin kirjoittama kirja, joka kertoo Harrysta ja siitä, kuinka hän käy Tylypahkan Taikakoulua. Ai niin, minä olen Cho. En kyllä ole se Harry Potter hahmo." kissa naurahti. Shira meni hämilleen mutta kuitenkin otti kirjan ja alkoi lukemaan sitä.
"Hei Cho, en ymmärrä tästä sanaakaan." Shira ihmetteli näyttäen kirjaa naaraalle.
"Otit englanninkielisen kirjan." Cho selitti.
"Ai." Shira sanoi hieman nolostuneena ja kävi vaihtamassa kirjan suomenkieliseen. Sitten hän pystyi lukemaan kunnolla.
"Voi ei! Aika loppuu!" joku kerholainen parahti.
"Eii! Miksi olet oikeassa Murre!" toinen kerholainen yhtyi mukaan.
"En tiedä Fiki!" ensimmäinen jatkoi, joka oli oletettavasti Murre.
"Älkää nyt taas aloittako. Tämä nyt vain loppuu tältä päivältä." kolmas rauhoitteli.
"Me muut voimmekin jo lähteä." Stiina kertoi ja muut nyökkäsivät hyväksyvästi.
"Ensi kerralla jatketaan sitten sitä kirjan lukua!" Fiki parahti.
"Joo joo, rauhoitu Fiki." Cho pyysi kärsivällisenä. Sitten kaikki lähtivät vyöryen pois kirjastosta.
"Hiljaa siellä! Yritän saada kunnon päiväunet!" kuului Sylvin karjunta kirjahyllyn toiselta puolelta. Shira kiirehti pois kirjastosta, sillä hän ei halunnut vanhuksen menevän hänen kimppuunsa.

Veetin keksijäkerho:
Veeti meni muiden kerholaisten luo.
"Hei kaikki! Tänään opetamme kivan hämäystempun, millä saamme muut hämmästymään!" simssiliini kertoi salaperäisenä.
"Ei onnistu. Taikaa ei ole." Veetin vieressä oleva Nemo-vanhus kommentoi simssiliinin kuulematta.
"Ensin tarvitsen vapaaehtoisen." simssiliini kertoi. Kukaan ei ollut innostunut.
"No, sitten minä valitsen. Tulepa sinä Veeti sieltä takarivistä." simssiliini päätti. Veeti jäi seisomaan paikalleen tajuamatta mitään.
"Mene jo." Nemo muistutti ja Veeti ravisti päätään. Hitaasti hän tajusi tulla simssiliinin luokse. simssiliini täytti vesilasin vedellä (tietenkin) ja laittoi sinne jääpaloja.
"Tänään yritetään kalastaa jääpaloja vedestä narulla." simssiliini selitti. "Kokeile Veeti laittaa naru veteen ja nostaa niin jääpalat ylös."
Veeti laittoi hämmästyneenä saamansa narun lasiin ja otti sen pois sieltä.
"Ei nämä tartu." Veeti selitti oudoksuen.
"Ai niin. Erittäin tärkeä asia unohtui, eli taikasauva ja taikasanan sanominen." simssiliini muisti ja otti takataskustaan mustan kepin ja laittoi narun takaisin lasiin.
Mourubamoura!" simssiliini lausui ja kosketti sauvalla lasia.
"Kokeile Veeti nyt nostaa narulla jääpalat." simssiliini kehotti ja epäuskoisena Veeti otti narusta kiinni ja vetäisi. Jääpalat nousivat narun mukana. Kaikki alkoivat taputtamaan.
"Mahtava temppu!" joku huusi.
"Miten se tehdään?" toinen kysyi.
"Rauhoittukaa!" simssiliini huudahti ja kaikki hiljenivät.
"Tässä sauvassa oli suolaa, joka sai jääpalat takertumaan." simssiliini selitti. Siitä tuli hirveä mekkala ja temppu jakoi mielipiteitä.
"Hauska temppu!" joku huudahti.
"Huijausta!" toinen huusi.
"Hiljaa!" simssiliini pyysi.
"Nyt me testataan. Tässä on vesilaseja, jäätä, narua ja suolapaketti." simssiliini jatkoi ja otti esille pöydän, missä oli listatut asiat. Kerholaiset tekivät rynnäkön pöydän luo. Monelta sujui kivasti. Veetillä onnistui useita kertoja.
"Hyvä Veeti!" simssiliini kehui ja palasi sitten pöydän luo.
"Nyt tämä kerhotunti on tältä kertaa päättynyt." simssiliini kertoi ja Veeti lähti kohti huonetta.

Hoitotarina:
Kun kerholaiset ja koululaiset pääsivät huoneelle, Kirsikka kertoi heille innoissaan uutisia:
"Tänään päästään Linnan juhliin, sillä Niinistö on kutsunut koko Mouruposken väen sinne!" Kirsikka kertoi innoissaan.
"Kuka niistää?" Nala ihmetteli.
"Se on Niinistö, Nala, Suomen tasavallan presidentti." Tuhka selitti Nalalle.
"Miksi me edes saatiin sinne se ihmeen kutsu?" Veeti ihmetteli.
"Varmaan Niinistö vaikuttui puhuvista kissoista." Kirsikka selitti.
"Ja tämä tarkoittaa sitä, että käyttäytyisitte sivistyneesti ja olisitte parhaimmillaan." Kirsikka sanoi yhtäkkiä tiukasti ja marssi kaapille. Hän heitti lattialle kaikenlaisia kylpytarvikkeita, kamman, hammasharjan ja -tuubin ja mitä muutakaan sattui mukaan.
"Aloitetaan kylvyllä." Kirsikka kertoi ja otti Shiran syliinsä, ennen kuin tämä ehti karata.
"Huh." Kirsikka huokaisi kun sai kissat ja tavarat kylpyhuoneeseen ja laittoi oven lukkoon.
"Kuka haluaa olla ensimmäinen?" Kirsikka kysyi. Tuhka ilmoitti itsensä vapaaehtoisesti ensimmäiseksi. Sitten meni Veeti ja Nala. Shirakin saatiin jonkin ihmeen kaupalla pestyä. Sitten Kirsikka jakoi jokaiselle kissalle oman hammasharjan ja plöräytti jokaiseen vähän hammastahnaa. Kun jokaisen hampaat kiilsi, he palasivat takaisin huoneelle. Kirsikka kampasi kissojen turkit ja laittoi jokaiselle oman koristeen: Shira sai päähänsä rusettinsa, Veeti sai kaulanauhan, sekä Tuhka sai kiiltelevän joulukoristeen. Kirsikka siveli vielä jokaisen tassuun tassuvoidetta. Sitten tyttökisut menivät meikkaamaan. He laittoivat huulipunaa, raspasivat ja lakkasivat kynnet pinkillä lakalla, sekä laittoivat ruskeaa meikkiä. Pojilla oli vapaata aikaa.
"Minä lähden ulos, luulen että tytöillä kestää hetki." Veeti selitti ja lähti ovesta ulos.

Veetin retki: (Veetin näkökulmasta)
Kun olin sulkenut oven perässäni, tunsin kun joku seisoi selkäni takana, ja hän oli se, jota etsinkin.
"Hei Hipsuli." tervehdin ja käännyin tuijottamaan vihreän naaraan mustiin nappisilmiin.
"Hei Veeti!" hän tervehti iloisena takaisin.
"Mentäisiinkö ulos?" kysyin.
"No mikä ettei." Hipsuli vastasi ja me kävelimme ulos.
Kun me kävelimme lumista maata pitkin, ison lumikinoksen takaa paljastui Rico.
"Hei, ööh, minulla olisi asiaa Hipsulille, kahden kesken." Rico selitti ja katsoi kysyvästi minua.
"Minullakin on juuri kahden keskeinen asia." sanoin ja katsoin samalla ilmeellä Ricoa takaisin.
"Älkää vain sanoko, että luitte ilmoitustani..." Hipsuli sanoi ja me molemmat pojat nyökkäsimme.
"Noh, jos tämä ei kuulostaisi liian oudolle... Kävisikö jos saisin pennut teidän molempien kanssa?" Hipsuli kysyi. Me molemmat pojat nyökkäsimme ja Hipsuli juoksi takaisin hoitolaan. Katsoin Ricoa ihmeissäni, ja hänkin minua. Sitten Hipsuli palasi simssiliini kannoillaan. simssiliiniltä lensi käsistä kaksi noppaa.
"Ja noppieni mukaan ensimmäisenä Hipsuli saa... Veetin kanssa pennut!" simssiliini lausui juhlallisesti.
*Jes.* ajattelin mielessäni.
"No, minä tästä sitten lähden." Rico kertoi pettyneenä ja lähti takaisin huoneelleen.

Takaisin normitarinaan:
Kun Veeti tuli takaisin, samaan aikaan tytöt tulivat "meikkauskopistaan".
"No niin. Nyt voidaan jatkaa." Kirsikka huokaisi.
"Mutta Kirsikka, Shira sivalsi raspilla minua vahingossa käpälääni." Nala selitti.
"No, sitten pitää käydä eläinlääkärissä." Kirsikka kertoi ja otti Nalan syliinsä.
"Te muut jäätte tänne." Kirsikka jatkoi. Hän käveli Mouruposkesta ulos ja käveli kohti eläinlääkäriä.
Kun perille oltiin päästy, oli paikalla paljon sairaita kissoja. Kuitnekin jono lyhentyi nopeasti, varmaan erittäin osaavan henkilökunnan takia. Kun tuli heidän vuoronsa, Kirsikka selitti Kuikulle tapahtuman. Kuiku laittoi käpälään laastarin.
"Tämä tekee 2 penniä." Kuiku kertoi.
"Ostaisin vielä kolme laastaria tämän lisäksi lisää kaiken varalta." Kirsikka kertoi.
"No sitten se maksaa 8 penniä." Kuiku kertoi ja Kirsikka ojensi rahat.
*Voi että miten minusta on tullut rikas verrattuna siihen kun tulin hoitolaan.* Kirsikka ajatteli. Tyttö vielä kiitti eläinlääkäriä ennen kuin Nala ja hän lähtivät.
Kun kaksikko palasi huoneelle, piti tehdä vielä yksi juttu, ennen kuin saisi lähteä.
"Pitää käydä hiekkalaatikolla ettei matkalla tule hätä." Kirsikka kertoi ja otti Shiran, Nalan ja Tuhkan laatikot kaapista.
"Missä minun on?" Veeti ihmetteli.
"Oho, anteeksi, olen unohtanut ostaa." Kirsikka pahoitteli. Muut kissat olivat jo käyneet tekemässä tarpeensa. He eivät halunneet päästää Veetiä laatikkoonsa hygieniansa takia.
"Sitten pääset kokeilemaan, miten me ihmiset käydään pöntöllä." Kirsikka kertoi ja käveli kohti kylpyhuonetta kissat perässään. Veeti meni sisälle ja lukitsi oven.
"Ääk! Minä putoan!" Veetin ääni kuului.
"Voi ei, Veeti on tippumassa pönttöön." Kirsikka sanoi kauhistuneena ja meni rämpyttämään ovea. Sitten ääntä ei kuulunut.
"Hän tippui." Kirsikka henkäisi kauhuissaan.
"Kunnossa ollaan!" kuului Veetin ääni ja Kirsikka huokaisi helpotuksesta.
"Muista vetää ja pestä kädet, eikun käpälät." Kirsikka muistutti.
"En yllä vetimeen!" Veeti valitti.
"Avaa ovi niin voin auttaa." Kirsikka pyysi ja Veeti avasi. Kirsikka kävi nopeasti vetämässä ja sitten otti Veetin syliinsä ja nosti tämän lavuaarin korkeudelle.
"Nyt pese ne kädet, eikun käpälät." Kirsikka pyysi ja niin Veeti tekikin. Kun poika sai käpälänsä pestyä, oli aika lähteä.
Siellä oli odottamassa minibussi, jonka edessä oli simssiliini keskustelemassa kuskin kanssa Ruu vieressään.
"Meidän pitäisi mennä tuonne." simssiliini vaati ja osoitti kartassa kohtaa.
"Ai Erottajalle?" kuski kysyi.
"En halua eroa hoitolasta. Haluan tuonne." simssiliini selitti.
Kirsikka ja muut kävelivät bussin ovelle.
"Miksi me saatiin kutsu Linnan juhliin?" Veeti kysyi simssiliiniltä.
"Ai olette menossa Linnan juhliin? No sitten tiedän minne mennä." kuski kertoi ja simssiliini huokaisi kiitollisena Veetille.
"Te voitte mennä istumaan, muut ovat siellä jo." simssiliini kehotti ja Kirsikka kissoineen nousivat portaat ylös bussiin.
Bussissa istui paljon hoitajia. Kirsikka tajusi, että hänen jälkeensä oli liittynyt hoitajia yksi toisensa perään koko ajan. Kirsikka meni istumaan Syrahin ja Patukan kanssa.
"Oho, Lunahan on kasvanut!" Kirsikka avasi keskustelun katsoessaan Syrahin sylissä olevaa naaraskisua.
"Niinpä." Syrah nyökytteli.
"Minä olen adoptoinut Melodeen." Patukka kertoi ja osoitti Caran vieressä olevaa mustavalkoista kisua.
"Söpöä. Minä taas olen adoptoinut Veetin ja varannut Daimin." Kirsikka kertoi.
"Ihanaa. Missä muuten kissasi ovat, paitsi Nala?" Syrah kysyi. Totta tosiaan, Kirsikan vieressä istui hiljaa ja rauhallisena vain Nala, mutta muita ei näkynyt missään.
"Kavereidensa vieressä istumassa." Kirsikka selitti ja toivoi, että hän oli oikeassa.
Yhtäkkiä bussi pysähtyi.
"Täytyy tankata." kuski ilmoitti ja lähti ulos bussista. Totta, bussin oikealla puolella näkyi ABC.
"Onko toi Raimo?" Nala kysyi osoittaen apinaa mainoskyltissä.
"Ei, se on Apsi-apina, ja hän on kiltti." Patukka rauhoitteli.
"Voidaanko käydä tapaamassa häntä?" Nala kysyi.
"Ei meillä oli aikaa. Ehkä joskus toiste." Kirsikka kertoi ja Nala innokkuus hieman laski. Sitten bussi meni taas käytiin ja matka sai jatkua.
"Perillä!" kuski ilmoitti ja bussi pysähtyi. Hoitajat ja kissat virtasivat bussista ulos. Kirsikka näki kaksi alienkisua, Galaxyn ja Hipsulin. Tytöt olivat siisteyteneet itsensä selkeästi kun heidän turkkinsa olivat kiiltävät. Hipsulin vatsa oli kuitenkin pyöreähkö.
"Kenen pentuja odotat?" Kirsikka kysyi.
"No ei hän suostu kertomaan, niin yritän lukea hänen mieltä." Galaxy kertoi ja keskittyi.
"No et sinä saa sitä tietoa kaivattua niin isosta muististani." Hipsuli vähätteli.
"Ai niinkö? Juuri sen löysin. Hän odottaa... Veetin pentuja!" Galaxy ilmoitti yllättyneenä.
"Mitä?! Missä vaiheessa Veeti oli ehtinyt tutustua edes Hipsuliin... No niin. Heippa tytöt, meidän pitää etsiä Shira, Tuhka ja Veeti Nalan kanssa, moikka." Kirsikka sanoi shokissa.
"Moikka!" naaraat hyvästelivät ja Galaxy alkoi pommittaa Hipsulia kysymyksillään. Kirsikka tunki tunnoksen lävitse simssiliinin luokse.
"Missä kissani ovat!" Kirsikka kysyi.
"Nehän ovat tässä vieressäni, he etsivät sinua." simssiliini selitti ja antoi kissat Kirsikalle. Tyttö nyökkäsi kiitollisena ja sitten hän siirsi katseensa Veetiin.
"Missä vaiheessa olet ehtinyt edes suunnitella Hipsulin kanssa pennuista?" Kirsikka tivasi.
"Luin Mourusta..." Veeti aloitti.
"Odottaako Hipsuli VEETIN PENTUJA?!" Shira ihmetteli oudoksuen.
"Selvästi, tai niin Galaxy sanoi lukiessaan Veetin mieltä." Kirsikka kertoi. Tuhka kavahti kuullessaan ihastuksensa nimen.
"Eei, älä suutu Kirsikka!" Veeti puolustautui.
"Miksi suuttuisin? Sehän on ilouutinen!" Kirsikka kertoi. Veeti huokaisi helpottuneena.
"Voidaanko nyt mennä sinne linnaan?" Nala muistutti.
"Ai niin. Tietty." Kirsikka naurahti ja kaikki lähtivät simssiliinin perässä kohti linnaa.
Kaikki astuivat sisälle. Paikalla oli paljon vieraita. Ihmisiä seisoi paljon jonoissa, ja jotkut osoittivat naureskellen kissoja. Sylvi oli kättelemässä Niinistöä, ja moni olivat ihmeissään katsomassa sinistä lentävää kissaa.
Oli Kirsikan vuoro kätellä.
"Tervetuloa juhliimme, neiti Kirsikka." Sauli Niinistö toivotti.
"Kiitos." Kirsikka sanoi ujosti, niiasi ja meni kättelemään Jenni Haukiota. Kun molemmat oli saatu käteltyä, Kirsikka käveli muiden jo käteltyjen joukkoon. Kun omat kissat olivat saaneet käteltyä kaksikkoa, he riensivät Kirsikan luo.
"Sillä pojalla on iso käpälä!" Shira hihkaisi ja Kirsikka hyssytteli tätä.
"Mitä on seuraavaksi?" Nala kysyi.
"Valssia. Odotetaan kuitenkin että muutkin saadaan käteltyä." Kirsikka kertoi.
Kuului pitkä aika, kun kaikki oli saatu käteltyä. Sitten kun viimeisenä ollut Patukka oltiin saatu käteltyä, alkoi soimaan musiikkia, valssin musiikkia. Ihmisiä vyöryi tanssimaan.
"Haluatko Veeti tulla kanssani tanssimaan?" Kirsikka kysyi.
"Menen Hipsulin kanssa." Veeti ilmoitti ja lähti. Tuhka katsoi anteeksipyytävästi Kirsikkaa ja lähti itsekkin.
"No, tanssitaanko kolmistaan?" Kirsikka kysyi tytöiltä. Tytöt nyökkäsivät ja he ottivat toisistaan käsistä ja käpälistä kiinni. He alkoivat tanssia kolmiovalssia.
Kun oli jo jonkin aikaa tanssittu, oli syömisen aika. (En tiedä onko oikeasti Linnan juhlissa syömistä mutta tässä nyt on kuitenkin :D) Shira riensi heti pöytään kakun toivossa. Kaikki alkoivat syömään mitä herkullisimpia ruokia, mutta jälkiruuat olivat paras osuus ateriassa. Shira ei suostunut syömn pääruokaa, koska piti säästää tilaa kakulle. Kun viimeinenkin piirakan palanen Kirsikka sai ahdettua vatsaansa niin myös muutkin olivat valmiina.
"Tänä vuonna me näemme ilotulituksia." Niinistö kertoi tyynesti.
"Jee!" Shira kiljui kun muut olivat hiljaa. Kirsikka punastui noloudesta kun Shiran ääni kaikui isossa linnassa. Kuitenkin jotkut alklivat vaan nauramaan ja kaikki nousivat pöydän äärestä ulos. Heti Niinistön astuessa ulos isot ja värikkäät ilotulitukset valtasivat pimeän taivaan.
"Niin kaunista." Kirsikka ihasteli.
"Niinpä." Nala jatkoi.
Sitten pamahti valkoista ja sinistä tulitusta ja siitä muodostui iso Suomen lippu. Sitten lensi pienehkö rakettimainen juttu ja se piirsi tekstin:
"Suomi 101v"
Sitten kaikki alkoivat taputtamaan ja Kirsikkakin yhtyi tyttökisujensa kanssa mukaan taputtamaan. Kirsikka otti kännykänsä taskusta ja vilkaisi kelloaan.
"Oho, kellohan on jo kohta 11 yöllä!" Kirsikka huudahti hiljaa.
"Taidan nukkua bussissa." Shira voihkaisi väsyneesti.
Sitten Linnan juhlat jo päättyivätkin. Mouruposkilaiset kiipesivät minibussiinsa ja kuski ilmoitti että bussi lähtee liikkeelle ja varmisti, että jokaisella oli turvavyöt. Shira nukahti heti Kirsikan syliin, ja pian myös Nalakin. Pojat yrittivät kovasti pitää silmiään auki, he pitivät hereillä pysymis-kisan, mutta molemmat hävisivät samaan aikaan nukahtaessa Mouruposken rajalla.
Kun bussi saapui Mouruposkeen, moni kuorsasi bussissa, myös Kirsikkakin. Kun simssiliini oli saanut herätettyä Kirsikan unesta, tyttö ei halunnut herättää sikeästi nukkuvia kissojaan. Niinpä hän pyysi Usva123a ja Syrahia kantaa Nala ja Shira, kun Kirsikka kantoi poikia. Kirsikka vielä kiitti tyttöjä avusta etukäteen. Kuitenkin kantaessaan poikia Kirsikka liukastuu jäähän mutta piti tiukasti kiinni pojista, ehkä vähän liikaakin, sillä he hätkähtivöt hereille.
"Ap!" Veeti yritti huutaa mutta Kirsikka hyssytteli tätä. Pojat painautuivat Kirsikan naamaan ja tyttö ei nähnyt mitään, ja hän tippui lumihankeen. Pojat pomppasivat pois tytön naamalta.
"Anteeksi." pojat heti lausahtivat.
Kirsikka nouri ylös hieman naurahtaen.
"Kai teitä ei sattunut?" Kirsikka kysyi huolestuneena.
"Kunnossa ollaan." Tuhka myönsi. Shira ja Nala kuorsasivat sikeästi Syrahin ja Usva123n sylissä. Kirsikka otti tytöiltä kissat syliinsä ja kehotti poikakisuja kävelemn perässä. Hän muisti kyllä vielä hyvästellä Syrahin ja Usva123n ennen kun he erkanivat huoneisiinsa. Kirsikka laski tytöt omiin makuualustoihinsa ja pojat käpertyivät itse omiin peteihinsä. Sitten Kirsikkakin meni nukkumaan.