Luku 18

Shiran koulupäiväkirja
Ke koulupäivä 1
VAU! OLEN KAKKOSLUOKALLA! UIJUIJUI! EKA LUOKKA OHI HYVIN ARVOSANOIN! Mutta nyt tunteihin:
Englanti:
En ole koskaan puhunut tai kokeillut englantia, mutta Kirsikka on jauhanut koko ajan, että englanti on erittäin tärkeä kieli. En muuten olisi ollenkaan kielissä koulussa. Meidän piti tällä kertaa opetella tervehdyksiä ja muita helppoja lauseita. Yllätyin, kun meitä oli aika paljon ja vähän, kahdeksan kissaa. Saimme jokainen parin, ja olin iloinen ja yllättynyt, kun sain parikseni Miukulin.
"Mitäs poitsu?" kysyin hymyillen.
"No mitäs tyttönen? Olet kasvanut. Ikää." Miukuli sanoi.
"Juups. Olen nyt kakkosluokalla! Oletko sinäkin?" kysyin.
"En, mutta koska et ollut ykkösluokalla englannissa, tehtävät ovat ykkösluokan tasoisia." Miukuli sanoi tietävänä.
"Mistä sinä aina kaiken tiedät?" kysyin naurahtaen.
"Adoptiossa kuulee kaikenlaista." Miukuli vastasi. Ope jakoi kaikille vuorosanat ja ne piti lausua toisilleen.
"Hello! Whats your name?" sanoin.
"Hai! Mai neim is Miukuli. Vats juor neim?" Miukuli sanoi omat vuorosanansa.
"Im oma nimesi. How old are you?"
"I äm nain agescore old. Hov old ar ju?"
"Im oma ikäsi."
"Wer ar ju from?"
"Im from oma kotikaupunkisi. Bye!"
"Bai!"
Se oli meidän keskustelumme. Mielestäni Miukuli ei osaa kyllä niin hyvin englantia, sen kyllä pitäisi ottaa minusta mallia. Sitten tunti päättyikin.
//älkää ihmetelkö jos on jotain virheitä, olen huono enkussa mutta kirjoitin vuoropuhelut kuin kissat sanoi//
Kotitalous:
Olen iloinen, kun jatkan kotitalousta kakkosluokalla. Meillä ei ollut kokkausta, mutta teimme tehtäviä. Saimme monistenipun ja meidän piti tehdä tehtäviä siihen liittyen. Oli esim: välineiden tunnistustehtäviä, raaka-aineiden käyttöön liittyviä tehtäviä, sekä essee. Väsersin nopeasti kaikki tehtävät, paitsi sen esseen. En tiennyt mikä se oli, joten kävin kysymässä opelta.
"Essee on asiatekstien luokkaan kuuluva tekstilaji. Tyypillisesti essee on pohdiskeleva ja verrattain lyhyehkö teos, jossa sisällön lisäksi myös ilmaisutavalla on merkittävä rooli. Sana essee tulee ranskan kielen sanasta essayer (pyrkiä, yrittää) ja on peräisin ranskalaiselta Michel de Montaignelta." ope kertoi. En tajunnut MITÄÄN! Läskinnettynä: EN MITÄÄN MISTÄ SE HÖPÖTTI! Joten menin vain takaisin paikalleni ja luin tehtävänannon uudelleen.
"Kirjoita lyhyt essee, vähintään 300 merkkiä ilman välejä valitsemastasi kokkausvälineestä." siinä luki ja luin sen ääneen monta kertaan tajuamatta sitä.
"Psst. Mikä essee on?" kysyin edessäni istuvalta Miukulilta.
"En tiedä, olen ykkösluokalla eikä silloin ole esseitä." Miukuli kuiskasi hieman surullisen oloisena.
"Annakas kun autan." takanani istuva kermanvärinen kissa sanoi ja tuli pöytäni luo.
"Aa, essee. Valitse vain joku kokkausväline, ja kirjoita siitä, mihin sitä käytetään, miten se toimii, jne." kissa sanoi.
"Voi kiitoksia paljon! Kuka sinä olet? kysyin.
"Kerma Kinuski, lyhyemmin vain Kinuski, Odessan kissa." hän esittäytyi.
"Okei, nimi sopii sinulle. Olen Shira vain." sanoin naurahtaen. Kinuski palasi omalle paikalleen jatkaen esseetään. Hetkinen, onko silläkin essee? Hänkin on varmaan kakkosluokalla! Voi Mourun kiitos! Sitten keksinkin heti esseeni aiheen: Kauha. Sitten heti aloinkin kirjoittamaan pitkää tekstiä paperille kauhasta. Muunmuassa laitoin, että sillä voi sekoittaa vaikkapa keittoa, ja käyttää lippiksenä. Sitten tunti olikin jo vierähtänyt ohi ja kellot soivat. Palautin esseeni opelle ja sitten lähdinkin syömään. Koska oli joulu, oli jouluateria, mutta nyt tästä lähtien en kirjoita välkistä ja ruokailuista. Kuitenkin saatan ehkä mainita päivän ruuan, jos muistan. (Ja kirjoittaa välkän tai/ja ruokailun jos on motii :D)Nala:
Hengitin syvään mennessäni kouluun. Viimeinen koulupäivä, sitten ei ole enää koulua. Vain kokeet, ja koulu on ohi. Shira rohkaisi minua kaiken tavoin matkalla kouluun:
"Tämä on vain viimeinen kerta. Ja tänään on vain kokeet. Nopeasti vain shzik shzik ja se on ohi. Muutenkin opet ajattelee varmasti vain joulua tänään." Shira oli sanonut. Olimme vielä halanneet ennen kuin erkanimme eri luokkiin. Minä ranskan, ja Shira englannin.
Ranska:
Ranskantunnilla oli hauskaa, sentään. Ranskan opettaja oli erittäin hyvällä tuulella, koska nyt on joulu. Hän oli pukeutunut joulukuuseksi, ja hänellä oli päässään tonttulakki, ja opettajalla oli myös joulupukin parta. Moni oli kommentoinut opettajan asua, mutta ei hän siitä välittänyt, hänen ajatuksensa olivat vain joulussa.
"Tänään pelataan jouluaiheista Kahoottia joulun kunniaksi!" opettaja oli kertonut. Kaikki saivat pienet tietokoneet lainaan. Ensimmäinen kysymys oli:
"Minkä kunniaksi juhlitaan joulua?"
Vastausvaihtoehdot olivat: joulupukin syntymän - joulupukin kuoleman - jeesuksen syntymän - jeesuksen kuoleman. Valitsin tietenkin Jeesuksen syntymän. Se meni oikein. Sitten oli seuraavana, mikä edustaa Venäjällä joulupukkia. Sehän on tietty pakkasukko! Sitten näin jatkoimme. Oli 30 kysymystä, joka oli mielestäni kahoottiin aika paljon. Minä voitin pelin, ja sain palkinnoksi muumitikkarin, jonka söin heti. Sitten oli kuvataidetta.
Kuvataide: //tästä työstä ei tule kuvaa//
Kuvataiteen opettaja ei ollut myöskään ilkeä, kuten normaalistikin. Opettaja oli erittäin hyvällä tuulella, kuten ranskanopettajakin, ja samasta syystä. Joulusta. Hän oli koristellut luokan vielä iloisemmaksi ja värikkäämmäksi kuin normaalisti, sekä oli laittanut nurkkaan ison joulukuusen.
"Tänään kaikki tekee jouluaiheisen teoksen, siitä tehdään pallo ja se ripustetaan tuohon kuuseen. Paitsi Nala tekee kokeen kanssani, mutta jos hän on nopea ehkä hän ehtii tehdä myöskin joulupallon, mutta saa sen suoraan kotiin." opettaja kertoi. Otin sinisen minikynäni ja menin opettajan kanssa erilliseen huoneeseen.
"Okei Nala, tämä kuulostaa vähän oudolta... mutta saat tehsä mitä haluat. Käytä vain luovuuttadi ja tee teos. Maalaus, piiros, savityö, veistos tai mitä haluatkaan. Sinä päätät." opettaja kertoi. Olin kuin puulla päähän-lyötynä. Ihan mitä vain?! Juoksin heti ulos. Olin säästänyt tämän juuri tätä varten. Menin erääseen puskaan ja otin matkan varrella kiven. Vedin puskan piiloista ison jääkimpaleen ja aloin tehdä jääveistosta. Se oli nopeasti valmis, se oli helppo työ. Se esitti joulupukkia reessä, joita veti porot. Juoksin takaisin sisälle. Hain opettajan katsomaan.
"Mourusen aika!" hän huudahti ja alkoi tutkimaan jääveistosta. Hän kirjoitti jotain paperille ja sitten näytti minulle hyvä-merkkiä. Menimme takaisin sisälle. Sain tehdä sen joulupallon. Tein pallosta yksinkertaisen: tein siitä lumiukon pään. Piirsin nopeasti silmät ja suun, sitten huolellisesti porkkananenän. Kun olin saanut tehtyä piirroksen, sain pallon, mihin se piti laittaa. Sitten hain pöydältä vettä kestävää tussia ja aloin värittää kultaista nuppea mustaksi. Kun sekin oli tehty, hain mustaa glitterimäistä kartonkia ja leikkasin siitä palan, joka oli pyöreä, ja sitten leikkasin keskelle pyöreän reiän. Pujotin kartonginpalan pallon nupista läpi ja liimasin sen palloon kiinni. Näin se näytti että lumiukolla olisi pieni sylinterihattu. Se oli mielestäni söpö. Sitten tunti jo päättyi. Kun olimme käyneet syömässä, matikan opettaja kutsui minua. Vastentahtoisesti menin hänen luo.
"Sinun pitää tehdä se ihme koe. Sinun pitää nyt tehdä kertotaulumaraton, tässä paperi. Tuo se sitten takaisin minulle tänään." opettaja kertoi. Loukkaannuin, sillä luulin että hän tulisi sanomaan minulle anteeksi. Otin paperin ja katsoin kertolaskuja.
"Helppoa sentään." ajattelin ääneen ja menin istumaan käytävän pöydälle. Kirjoitin nopeasti oikeat vastaukset ja sitten vein paperin opettajalle. Sitten lähdin takaisin hoitolaan.Hoitotarina:
"Jingle bells, jingle bells, jingle all the way. Oh, what fun it is to ride. In a one-horse open sleigh." Kirsikka lauloi huoneella ja käveli ympäri sitä. Tuhka ja Veeti makasivat sängyllään ja Daim istui pehmeällä tuolillaan ja rapsutti hampaitaan hammaslangallaan. Yhtäkkiä huoneeseen putkahti tyhjästä Rex.
"Äkkiä tulkaa, Hipsuli synnyttää." Rex sanoi hengästyneenä ja putkahti poksahtaen pois. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus.
"Häh?" Veeti ihmetteli.
"No sinun kumppanisi synnyttää pennut NYT pöljä. Meidän pitää lähteä heti." Kirsikka sanoi ja otti esiin pyyheitä ja juoksi alienkisujen huonetta kohti. Tuhka ja Daim seurasivat perässä.
"Häh?" Veeti ihmetteli jääden huoneeseen.
Kirsikka koputti ovelle. Espique avasi oven.
"Älkää tulko, paitsi Kirsikka on tervetullut." Espique sanoi.
"Mitä? Enkö pääse katsomaan syntyviä pentuja?" Daim sanoi pettyneenä. Espique nyökkäsi ja kutsui Kirsikkaa sisälle. Kirsikka pyysi anteeksi kahdelta pojalta kun Espique veti Kirsikan sisälle.
Paikalla oli heidän kahden lisäksi simssiliini, Light ja Rex, sekä Hipsuli ähkimässä lattialla.
"Missä Galaxy ja Sylvi on?" Kirsikka kysyi.
"He ovat jossain ulkona. En pääse heidän luo, kun en tiedä minne mennä." Rex kertoi. Hipsulille tuli kouristus.
"Ei hätää Hipsuli. Olen hoitanut nämä hommat miljoonia kertoja." simssiliini rauhoitteli. Hiåsuli ei vastannut, vaan puhisi.
"Milloinkohan ensimmäinen tulee?" Light pohdiskeli.
"Ennustetaan! Jos tulee pentuja, ensimmäisestä tulee Ennustus, koska hän on ennustettu pentu." Rex ehdotti ja muut nyökkäilivät.
"Nimetään jokaisen ensimmäinen nimi hedelmän mukaan, mitä vastaavan värinen kissa on. Yksi voisi olla Päärynäinen." Kirsikka ehdotti ja Hipsuli nyökkäsi pienesti lattialla.
"Joo, se Ennustus!" Light innostui.
"Toi vatsa on kyllä niin iso, että sinne mahtuisi kolme pentua." Espique huomautti vilkaistessaan Hipsulin pyöreää vatsaa.
"Ja, Päärynäinen Ennustus on hieman tylsä nimi. Jos sillä on Hipsulin ihana tuntosarvi, se voisi olla Tuntosarven Heiluttaja mieluummin." Espique jatkoi.
"Minä keksin! Se voisi olla Päärynäinen Tuntosarven Heiluttaja Ennustus. Ja lyhyemmin vaikkapa Entu." Rex ehdotti.
"Joo, nimi on hyvä mutta pidetään se vain Ennustuksena. Ja hyvä kun nimi sopii ja tytölle ja pojalle." Light ilmaisi mielipiteensä. Yhtäkkiä Hipsulin puuskuttaminen voimistui, ja pian lattialla oli pieni vihreä kissavauva. Kaikki katsoivat tätä ihaillen.
"Hei Ennustus." Kirsikka tervehti pientä suloista palleroa ja kääri tämän Shiran pyyhkeeseen. Tämä meni hellästi istumaan penkille.
"Onko se tyttö vai poika?" Espique kysyi.
"Poika." Kirsikka vastasi.
"Saakohan se sisaruksia?" Light pohti.
"Aivan varmasti, sillä täältä on jo tulossa seuraava ulos." simssiliini huuteli Hipsulin luota. Pian oli sinssiliinin käsissä toinen poikakissa, joka oli myös vihreä, mutta sillä oli valkoinen vatsa.
"Kirsikkaa, tule hakemaan." simssiliini huuteli ja tyttö kiirehti hakemaan pennun. Hän kääri sen Ennustuksen viereen.
"Voi ihanaa! Seuraava on varmaan perinyt isänsä ulkonäön." Espique ihasteli ja pysähtyi hetkeksi kuvittelemaan jotain.
"Nyt tulee vielä yksi!" simssiliini huudahti.
"Minustahan on tullut Hipsuli!" Espique huudahti ja alkoi pomppimaan tasajalkaa innosta.
"No niin Hipsuli, synnytys on ohi." simssiliini huokaisi kun hänen käsivarsille tippui vielä kolmas pentu. Se oli pienin ja kokonaan vihreä, sekä myös poika. Kirsikka haki sen ja laittoi sen veljiensä seuraan. Pienin pentu hymyili ja alkoi hieman hellästi rimpuilemaan.
"Sehän haluaa jo kävellä." Kirsikka naurahti, mutta ei päästänyt pentuja lattialle. Rex poksahti pois ja pian hän palasi Veeti mukanaan.
"Mitä sinä minuakin tulit kädestä ottamaan..." Veeti oudoksui Rexiä ja käänsi katseensa hoitajaansa. Kirsikka ojensi pentuja lähemmäksi heidän isäänsä.
"Veeti, nämä kolme ovat sinun pentujasi. Eikö olekin ihanaa!" Kirsikka kertoi iloisena. Veeti katsoi kummaksuen pentuja ja ei älynnyt mitään. Kaikki käänsivät katseensa heikkona olevaan Hipsuliin. Synnytys oli varmasti raskasta.
"Hei Rex, ota nämä ja käy ostamassa jotain piristävää Hipsulille." Kirsikka pyysi Rexiä ja ojensi tälle pennikasan. Rwx nyökkäsi ja poksahti pois.
"Hipsuli, kohta saat jotain piristävää niin jaksat paremmin." Kirsikka rauhoitteli kun oli mennyt Hipsulin luo. Hän silitti tätä.
"Voisitko tuoda pennut." Hipsuli pyysi heikosti. Kirsikka teki työtä käskettyä ja meni hakemaan pennut.
"Kaikki päättivät, että tämä olisi Ennustus, Päärynäinen Tuntosarven Heiluttaja Ennustus." Kirsikka selitti ja osoitti vanhinta pentua. Hipsuli nyökkäili.
"Loput te vanhemmat saatte päättää. Mutta ne pitää alkaa jollain hedelmällä, niin kuin Ennustuksen alkaa Päärynäinen." Light selitti.
"No, jos niin pitää olla niin sitten tämä, jolla on valkoinen vatsa, on Vaniljainen, ja pienin on Omenainen." Hipsuli päätti. Pian Rex saapui mukanaan kahvia ja mangonmakuinen vanukas mukanaan. Rex antoi ylijääneet pennit Kirsikalle ja sitten auttoi Hipsulia nousemaan istumaan.
"Vien hänet mukavempaan paikkaan istumaan." Kirsikka päätti, nosti tämän ja laski hänet pehmeälle pinkille tuolille.
"Tämän jälkeen sitten vielä Ricon kanssa pennut..." Hipsuli sanoi väsyneenä.
"No keskitytään nyt näihin pentuihin ensin." Kirsikka pyysi. Yhtäkkiä ovesta ampaisi sisälle Gaöaxy ja Sylvi.
"Voi ei! Menetimme tärkeän tapahtuman! Missä pennut?!" Galaxy huuteli. Tuhka ja Daim tulivat syyllisennäköisinä perässä.
"Emme voineet estää... He vaan menivät." Tuhka pahoitteli. Galaxy ja Sylvi juoksivat Hipsulin luo.
"Kylläpäs Hipsuli näyttää heikompaan päin... Hän tarvitsee jotain piristävää!" Sylvi komensi.
"Rex oli juuri tuonut ne..." Kirsikka aloitti ja näytti Rexin tuomiset. Sylvi nappasi ne ja ojensi Hipsulille.
"Tässä, ole hyvä, syö vain." Sylvi maanitteli. Hipsuli söi ja joi kuin pieni pentu tottelevaisesti.
"MUTTA MISSÄ PENNUT OVAT?!" Galaxy vaati. Kirsikka näytti sylissään olevat poikapennut.
"VOI MITEN IHANIA!!! Mitkä niiden nimet on?" Galaxy kysyi uteliaana.
"Tämä on Päärynäinen Tuntosarven Heiluttaja Ennustus. Muilla ei ole vielä nimeä, mutta tämän nimi alkaa Vaniljainen ja tällä pienimmällä Omenainen." Kirsikka selitti ja osoitti jokaista pentua vuorollaan.
"Uijui! Mutta toihan pieni näyttää ihan ruotsalaiselle! Jospa se olisi, hmm... Omenainen Fiffig Och Vänlig Pojke?" Galaxy ehdotti.
"Ei, liian, ööh, ruotsinkielinen. Siinä pitää olla myös hienon paikan nimi." Sylvi vaati.
"No sano joku toosi hieno paikka täällä Maassa." Galaxy sanoi.
"No, olen kuullut että Rio de Janeiro on todella mahtava paikka, ja kuvauksien mukaan olen aika varma siitä." Sylvi sanoi.
"No, jospa hän olisi Omenainen Fiffig och Vänlig Rio de Janeiro." Galaxy ehdotti. Hipsuli nyökkäsi.
"Entä tämä jolla on valkoinen vatsa?" Sylvi kysyi.
"Ainakin se alkaa Vaniljainen." Galaxy muisteli.
"Sen vatsa on kuin sokeria." Hipsuli totesi.
"Sokerivatsa! Sokerimaha! Sokerimasu!" Veeti heitteli ideoita takaa.
"Jospa Sokerimasu, se kuulostaa söpölle." Hipsuli päätti.
"Entä muu nimi? Vaniljainen sokerimasu on liian lyhyt." Sylvi vähätteli.
"Hei simsuki. Sano joku makeinen jota Marketissa ei myydä!" Galaxy pyysi.
"Ööh... No vihreitä kuulia myydään irtareina K-marketissa..." simssiliini mietti.
"Hei simssiliini, mikä teidän perheen auto on? Onko se suzuki? Sopisi ainakin lempinimeesi." Rex vitsaili ja kaikki nauroivat.
"Olen kyllä vähän pihalla autojen merkeistä että en osaa sanoa." simssiliini myönsi ja kaikki nauroivat.
"No, ehkä pentu olisi Vaniljainen Sokerimasu Vihreä Kuula?" Galaxy pohti.
"Saanko sanoa? Mielestäni toi on vähän väärä järjestys, minun mielestä sen pitäisi olla Vaniljainen Vihreä Sokerimasu Kuula." Hipsuli kertoi.
"Ei." Galaxy sanoi vastaan.
"No ei sinunkaan ehdotus ollut kovin hyvä." Hipsuli jatkoi.
"Jospa nyt annetaan pennun isän päättää myös?" Sylvi ehdotti. Hipsuli ja Galaxy nyökkäsivät.
"Veeti! Tämän valkovatsaisen nimien järjestys pitäisi päättää. Järjestä nämä sanat sen tulevaksi nimeksi: Vaniljainen, Vihreä, Kuula, Sokerimasu." Sylvi luetteli.
"Jaa... No toi sinun lueteltu järjestys oli hyvä." Veeti kertoi.
"Eli tämän nimeksi tulee Vaniljainen Vihreä Kuula Sokerimasu." Galaxy sanoi juhlallisesti.
"No niin kaikki ihmiset ja kissaset, näille pennuille on nimet päätetty." Galaxy kuulutti.
"Ui miten ihanaa! Mitkä ne on?" simssiliini kysyi.
"No tämä isoin oli teidän päätöksestänne Päärynäinen Tuntosarven Heiluttaja Ennustus, lyhyemmin Ennustus." Hipsuli aloitti.
"Sitten tämä on Vaniljainen Vihreä Kuula Sokerimasu, lyhyemmin... ööh..." Galaxy sanoi.
"Kuula." Hipsuli päätti Galaxyn lauseen.
"Ja tämä on Omenainen Fiffig Och Vänlig Rio de Janeiro, lyhyemmin Rio." Sylvi sanoi ylpeänä. Sitten laskeutui hiljaisuus.
"Mahtavia nimiä!" Espique alkoi onnittelemaan. Myös muutkin yhtyivät hänen mukaansa.
"Söpöä!" Light ihasteli.
"Upean näköisiä pentuja." Tuhka jatkoi.
"Sentään pääsin näitä näkemään." Daim helpottui.
"Ööh, simssiliini... Sinun pitää lähteä omaan huoneeseesi. Ruu ja Stiina synnyttävät pian." Hipsuli kertoi.
"A, no voi kiitos Hipsuli. Ja onnea pennuillesi." simssiliini kiitti ja lähti juoksujalkaa pois kohti omaa huonettaan, missä Stiina ja Ruu odottaisivat varmaan tätä, sekä myös Ruun kumppani Quz.
"Ai synnyttääkö Stiina pian?" Espique tajusi häkeltyen, sillä Stiina odotti hänen pentuja. Kaikki nyökkäsivat.
"Sitten pitää äkkiä mennä!" Espique ilmoitti ja lähti juosten simssiliinin perään. Kaikki katsoivat toisiaan ja välillä vilkaisivat Hipsulin ja Veetin kolmea poikapentua.
"No, tämä on nyt ohi. Mepä tästä lähdemme." Kirsikka sanoi ja alkoi viemään kissojaan pois aliwnkisujen huoneesta.
"Mutta entä Ennustus, Kuula ja Rio?" Hipsuli ihmetteli. Kirsikka kääntyi katsomaan tätä kummissaan.
"Mitä tarkoitat?" Kirsikka kysyi.
"No etkö sinä ota näitä hoiviisi?" Hipsuli kysyi.
"Minä juuri ajattelin että ne jää sinulle." Kirsikka sanoi.
"Voit sinä siis jättää, mutta sitten kun lähdemme..." Hipsuli aloitti.
"EI! OTAN NE, KAIKKI KOLME!" Kirsikka sanoi kauhistuneena.
"Jos et siis pahastu..." hän lopetti lauseensa.
"Ei, sinun yksi kissoistasi on näiden isä." Hipsuli naurahti. Sitten Kirsikka otti pienokaiset syliinsä ja lähti kissat vanavedessään kohti huonetta.
"Hemem." kuului ääni pyyhenyytistä kun Kirsikka laski sen sängylle. Kirsikka avasi sen. Kolme pentua tuijottivat tätä silmät suurina.
"Kuka sinä olet?" Kuula kysyi.
"Kirsikka, teidän hoitajanne." Kirsikka esittäytyi.
"Missä emo on?" Ennustus kysyi.
"Hän on omassa huoneessaan muiden alienkisujen kanssa." Kirsikka vastasi.
"Missä me sitten ollaan?" Rio ihmetteli.
"Me ollaan minun huoneessa." Kirsikka kertoi. Yhtäkkiä Shiran unilinnasta tuli Shira ja Nala. Nalalla oli mennyt huulipunaa ohi, sitä oli mennyt ihan korvaan asti.
"Mitä täällä tapahtuu?" Nala ihmetteli.
"Veetin ja Hipsulin pennut ovat syntyneet, ja ne makaavat nyt tässä." Kirsikka selitti.
"Onpa ne suloisia!" Nala ihasteli tuijottaessaan pieniä pentuja.
"Kai ne eivät ole kuin Veeti?" Shira varmisti.
"Ei, ne ovat kuin Hipsuli. Erityisesti Ennustus ei vaikuta yhtään Veetiltä." Kirsikka kertoi.
"Okei. Mutta oikeastaan ne ovatkin aika söpöjä." Shira myönsi.
"Mutta voi kauhistus, kohta joulupukki tuo lahjat, enkä ole hankkinut jouluruokaa!" Kirsikka kauhistui muistaessaan asian.
"No hopi hopi sinne Markettiin ja heti!" Veeti hoputti ja työnsi tämän ovesta ulos. Kirsikka kohautti olkapäitään ja lähti kävelemään kohti Markettia.
Marketissa Kirsikka näki, että kinkku oli erittäin kallis. Niinpä hän päätyi ostamaan toffeekuorrutteisen vadelmakakun ja jonkin määrän kermatäytteisiä herkutuksia, jotka kissat saisivat jakaa. Kassalla kuitenkin myyjä ihmeellisesti tiesi pennuista:
"Heipä hei Kirsikka! Ilmeisesti tulit hakemaan pentujenhoitovälineitä, tässä ne ovat! Mukana on myös uniikki leluvene, jota ei myydä." myyjä sanoi ja ojensi Kirsikalle kasan tavaraa. Siinä oli jokaiselle pennulle vene, punainen pallo ja sininen hammasharja.
"Aa, no, en tiennytkään tästä, kiitos... paljon maksaa?" Kirsikka kysyi ja yritti tasapainotella tavarakasan kanssa.
"Mouruposki tarjoaa aina uusille pennuille aputavaroita niide kasvatukseen." myyjä selitti.
"Ai, paljon kiitoksia!" Kirsikka kiitti. Hän maksoi vielä omat herkkunsa ennen kuin lähti takaisin kohti hoitolaa. Palatessaan aurinko jo laski vinhaa vauhtia. Kohta joulupukki saapuisi. Kirskk kiirehti huoneelle.
"Nyt jouluruokaa!" Kirsikk ilmoitti ja vei heti kakun ja herkutukset pöytään.
"Ai onko vain herkkuja?" Shira ilahtui.
"Kinkku oli liian kallis." Kirsikka harmitteli.
"Mitä noi muut tavarat ovat?" Kuula kysyi. Muutkin pennut tulivat hänen perässään. He osaavatkin jo kävelläkin!
"Teidän hoitoon kuuluvia apuvälineitä, Mouruposki lahjoittaa." Kirsikka selitti. "Mutta nyt syödään tämä jouluateriamme! Herkutukset jaetaan puoliksi, jotta kaikille riittää."
Kaikki kävivät kakun kimppuun. Jokainen sai oman palansa kakkua, sekä puolikkaan herkutuksen. Shira jakoi Tuhkan kanssa, Nala Ennustuksen kanssa, Kuula Rion ja Veeti Daimin kanssa. Kaikki menivät istumaan pöydän ääreen.
"Minun herkutus tämä on!" Veeti kinasi.
"Se on meidän yhteinen, me jaetaan se." Daim selitti rauhallisesti.
"Älä yritä, hae oma herkutus!" Veeti sanoi vastaan.
"Nuoriherra, hoitajamme on sanonut, että herkutukset jaetaan kahden kesken." Daim kertoi.
"Ja yrität sekoittaa vielä hoitajamme tähän mukaan! Entäs kehtaat!" Veeti raivosi.
"Hei isi, ne piti jakaa." Ennustus selitti ujosti.
"No niin, oma poikanikin ei ole minun puolellani. Pyh!" Veeti tuhahti.
"Veeti, se on näin. Ja älä kohtele omaa poikaasi näin." Nala puolusti kävellen Ennustuksen viereen.
"No jos tämä on huijausta, revin teiltä korvat irti!" Veeti sanoi raivoissaan, mutta kuitenkin antoi vastentahtoisesti puolikkaan Daimille. Kun kaikki olivat saaneet mukavan asennon ruokapöydässä, oveen koputettiin.
"Joulupukki tuli!" Nala ja Shira kiljahtivat innosta. Oven meni avaamaan Daim. Sieltä ei kuitenkaan tullut joulupukki, vaan joulupukin asussa oleva simssiliini.
"Hou hou hou, hyvää joulua!" simssiliini toivotti.
"Mutta ethän sinä ole joulupukki." Shira sanoi pettyneenä.
"Niin, olet simssiliini." Nala jatkoi.
"Niin... Joulupukki on sairastunut, joten sijaistan häntä." hän selitti.
"Aa, no, saat anteeksi." Shira sanoi.
"No ei se mitään Shira. Hyvä, pääsen ottamaan tätä nenää kutittavan parran pois." simssiliini sanoi ja otti sen pois.
"Mutta hyvää joulua simssiliini ja sinun kissoillesi!" Kirsikka toivotti.
"Kiitos samoin. Mutta nyt minulla on tässä kasa lahjoja jaettavana, ensiksi täällä olisi..." simssiliini aloitti ja työnsi Ruun eteen.
"Veetin lahjat." Ruu päätti lauseen lukemalla nimen lahjasta. Veeti ampaisi Ruun luo ja nappasi lahjat tämän käsistä.
"Muista kiittää. Ja avataan kaikki yhtä aikaa." Kirsikka muistutti.
"No kiitos." Veeti huikkasi vasta perille pöydän luo päästyään.
"Sitten olisi vuorossaan..." simssiliini aloitti.
"Rio." Stiina päätti lauseen. Pikkuinen kipitti suloisesti hakemaan isoa pakettiaan. Stiina kuitenkin auttoi häntä kantamaan se hänen paikalle, sillä paketti oli iso ja painava.
"Kiitos!" hän kiitti söpösti.
"Tuhka!" Quz kutsui. Tuhka sai lahjansa, aiinä oli näköjään kitara kun se oli juuri sellaisen muotoinen. Siinä oli vieressä myös jonkinlainen pallonmuotoinen esine, ehkä se onkin pallo? Loputkin lahjat jaettiin. Lahjoja oli paljon. Kuitenkin, Shiralla oli paljon pieniä paketteja, samoin Nalalla. Kuulalla oli hassunmuotoinen myttymäinen paketti ja Daimilla oli yksi iso. Kun kaikki olivat saaneet lahjansa, simssiliini kissoineen lähtivät hyvästellen.
"Hyvää joulua!" kaikki toivottivat yhteen ääneen. Sitten kaikki menivät lahjojensa kimppuun.
"Voi että, leipomistarvikkeita!" Shira ihasteli.
"Piirustusvihko, kyniä, sivellin ja viivoitin! Kylläpä parhaat lahjat!" Nala totesi.
"Kitaraa! Rantapalloo!" Tuhka iloitsi ja alkoi rämpyttää kitaraansa.
"Urheilukamaa." Daim sanoi ja tutki tennissettiään.
"Keinuhevoneen!" Rio kiljui ja yritti hypätä hevosensa selkään.
"Ui jee! Karkkiaaa!" Kuula himoitsi.
"Unta!" Ennustus ilahtui ja meni heti kuorsaamaan unikoriinsa.
"Sukka? Sarjis?" Veeti ihmetteli.
"Hei kaikki! Nyt kun lahjat on avattu, syödään loppuun!" Kirsikka huusi ja pian taas alettiin tunkea suuhunsa kakkua ja herkutusta. Kun oli syöty, Kirsikka hätisti kaikki hiekkalaatikolle, sillä he menisivät kävelylle. Veeti lainasi Kuulan laatikkoa, ja Rio ja Ennustus kävivät yhteisessään. Kun tarpeet oli tehty, oli kävelyn aika.
"Jotta emme liho liikaa näistä herkkujen syönnistä." Kirsikka selitti. Kun kaikki olivat päässeet ulos, alkoi keskusteluja, jonka läpi ei kuullut mitään.
"Katsokaa! Revontulia!" Nala huomautti ja osoitti taivasta. Totta - taivaalla leijui kauniita vihreitä suikaleita. Kirsikka otti kännykkänsä esiin taskustaan ja otti valokuvan revontulista.
"Tiesittekö muuten, että Mourunen tulee taas? Ja sen nimi on tällä kertaa Joulunen?" Nala kysyi. Kukaan ei nyökännyt, että olisi tiennyt asiasta aiemmin.
"Odotan innolla!" Shira hetken päästä kommentoi. Kävely suuntautui virkistäväksi. Lunta ei kyllä näkynyt, mikä masensi muutaman kissan - lumi on niin hauska aine.
"Tiesittskö muuten, että kohta on uusivuosi?" Kirsikka kysyi.
"Mikä se on?" Ennustus kysyi.
"Silloin vaihtuu vuosi. Nyt on vuosi 2019. Kohta on vuosi 2020, ja se tulee uutenavuotena." Kirsikka selitti. Kävely jatkui ja jatkui iloisesti. Pian nuitenkin oli jo aika palata hoitolaan. Takaisin kävely oli samanlaista - kaikki rupattelivat iloisesti. Hoitolalla kaikki menivät nukkumaan pitkän ja rankan joulun jälkeen. Kuulalla ja Riolla ei kuitenkaan ollut nukkumapaikkoja. Pennut olivat sentään vielä niin pieniä, että kaikki kolme mahtuivat Ennustuksen Unikoriin ja siinä olevien kuviotyynyjen joukkoon, olihan ne juuri syntyneet. Ja myös onneksi Ennustus oli niin kiltti, että päästi veljensä unikoriinsa. Kaikki muut menivät omiin peteihinsä, ja pian Kirsikan huoneessa raikui rauhallinen kuorsaus. Olipas jouluinen päivä!