Luku 19

Shiran koulupäiväkirja:
To koulupäivä 2
Harmittaa hieman, että Nala ei jatka kakkosluokalle. On se ymmärrettävää, kun häntä kiusattiin. Kuitenkin nyt hän ei ole seuranani välitunneilla ja ruokailuilla. Mutta nyt hänen on vain odotettava arvosanojaan. Toivon vain, että hän saisi yhtä hyvät kuin minä. Mutta joo, tarinaan:
Kotitalous:
Kun saavuin kotitalouden luokkaan, oli siellä täysi kuhina. Ihmettelin sitä, mutta menin istumaan paikalleni. Tai siis aluksi en mennyt paikalleni, sillä vahingossa istahdin jonkun tuntemattoman viereen. Se vain näytti Miukulille, mutta se ei ollutkaan. Kiireesti olin lähtenyt pois ja sitten löysinkin Miukulin. Huokaisin helpotuksesta ja istahdin tämän viereen.
"Mitä täällä tapahtuu?" kysyn huolestuneena pojalta.
"Täällä on erittäin surkea sijainen. Ei se osaa yhtään mitään." Miukuli kertoi tuhahtaen.
"Mitä se ei osaa?" kysyin.
"Ei mitään! Se sanoi, että tänääneistä kaikista tehdään kaksi ryhmää, ja ne tekevät sille, siis SILLE, salaatin!" Miukuli selitti.
"SILLE? SALAATTI? Kaikkihan osaavat pilkkoa vihanneksia ja laittaa ne yhteen kulhoon, paitsi ehkä ei vastasyntyneet pennut, mutta eihän se ope näytä ollenkaan vastasyntyneeltä!" ihmettelin.
"No niinpä! Ja me emme saa maistaa yhtään MEIDÄN tekemää ruokaa! Ja se sanoi, että niin, koska pitää harjoitella kuin olisi ravintolan kokki." Miukuli kertoi.
"Ihan tyhmä! Ei meistä tule mitään ravintolan kokkeja, ja muutenkin, en ole koskaan kuullut yhdestäkään ravintolasta täällä Mouruposkessa!" kommentoin. Yhtäkkiä kuului kova taputus.
"No niin oppilaat, hommiin siitä!" ope käski.
"Ai niin, unohdin sanoa: hän on myös todella epäkohtelias." Miukuli lisäsi. Se typerä ope jakoi meidät ryhmiin. Minä olin Tulisen Tiikerin ja Kirsikoiden Karkoittaja Keksiparran kanssa samassa ryhmässä. Toisessa ryhmässä oli Miukuli, Kinuski ja Cara. Kaikki ystäväni toisessa ryhmässä. ERITTÄIN TYHMÄÄ! OLIN YKSIN TUNTEMATTOMIEN KESKELLÄ!
"Moi! Olen Tikru, hauska tavata!" Tulinen Tiikeri sanoi pirteästi.
"Mä oon Kiki." Kirsikoiden karkoittaja Keksiparta sanoi.
"Olen Shira." sanoin huokaisten.
"Aloitetaan nyt. Shira, käykö että pilkot tomaatin ja kurkun? Ja Kiki, sinä voisit pilkkoa salaatin ja lisätä kapriksia kokonaisuuteen. Minä voisin sitten tehdä salaattikastikkeen ja lisätä sen." Tikru ehdotti ottaen ohjat käpäliinsä.
"Ok." Kiki sanoi iloisesti ja aloitti hommat. Minä menin vain suoraan hakemaan leikkuulaudan ja veitsen, sekä Tikrun luettelemat vihannekset. Pilkoin ne sitten tylsistyneesti.
"Shira, vaihetaanks veitsiä? Toi sun näyttää aik tylsälle, mun on ihan sairaan terävä ja katsos, olen hieman huolimaton veitsien kaa." Kiki selitti hieman ujosti.
"Okei." sanoin ja me vaihdettiin. Se oli tosiaan aika terävä se Kikin veitsi. Kun me saatiin pilkottua, me heitettiin ne kulhoon. Tikru oli vielä katsikkeensa parissa, joten me sekoitettiin salaatti. Kiki laittoi kaprikset, ja meidän osalta salaatti oli valmis. Sitten odotettiin Tikrun salaattikastiketta. Kun se oli laitettu, veimme sen opelle ja lähdimme pois käytävälle.
Hyppytunti:
Oli tylsää. Kaikki olivat matikantunnilla, paitsi minä. Kaipasin Nalaa, mutta tiesin, että hän olisi varmasti matikassa jos olisi koulussa. Miukulilla oli matikkaa, ja Caralla, ja Kinuskilla. Käytävällä ei ollut ketään. Päätin vain istua siellä ja miettiä Moururadion tulevaa päivän vierasta. Aika kului ja kului. Käytävällä oli hiljaista. Yhtäkkiä käveli ohitseni Kiki, ja päähäni pulpahti ajatus. Kuitenkin jäin siihen istumaan, ja tuijotin hänen peräänsä. Sitten näin ruokalan ovien aukeavan, ja ampaisin syömään. Ruuaksi oli jouluruokaa. Laatikot - yäk, kinkku - yäk, muu jouluruoka - yäk. Otin sitten PALJON salaattia ja yhden näkkärin. Söin nopeasti ja sitten lähdin kohti hoitolaa. Miksi koulu on ajautunut alaspäin?Hoitotarina:
Kun Shira tuli koulusta, oli kaikki vielä nukkumassa. Kuitenkin, Shira meni herättämään Kirsikan hyppäämällä tämän päälle.
"Herää! Meidän pitää mennä markettiin!" Shira huuteli.
"Miksi?" Kirsikka ihmetteli väsyneesti.
"Meillä on BILEEEEEET!" Shira sanoi innostuneesti.
"Ui! Minä haluan mukaan!" Tuhka innostui heräten pirteänä.
"Njääh, minä jään tänne vanhoja luitani säästelemään." Daim sanoi.
"Ai se josta puhuttiin ihme kisuchatissa? Ei kiitos." Veeti tuhahti.
"Me halutaan!" Kuula ja Rio kiljahtivat.
"Älkää yrittäkö, äitinne sanoi jo että te ette saa mennä." Shira torui.
"Minä jään pentujen kanssa." Nala lupasi.
"Mutta Ennustus pääsee." Rio valitti.
"Ei hän pääse, Hipsuli kielsi hänetkin." Shira rauhoitteli. Kirsikka katsoi kissojaan ymmyrkäisinä.
"Siis, en tajunnut mitään." hän sanoi.
"No minä ja Tuhka ja sinä mennään nyt siihen markettiin." Shira sanoi ja vetäisi tyttöä mukaansa. Vieläkin hämmästyneenä hän kuitenkin meni naaraan perään, ja Tuhka piti perää.
Päästyään markettiin Shira ampaisi heti valmisruokaosastolle.
"Jotain suolaista..." hän mietti.
"Ehkä pizzaa?" Tuhka ehdotti.
"Hyvä idea! Otetaan kaksi pakettia, jotta kaikille riittää." Shira päätti ja otti kaksi pizzapakettia.
"SIIS MITÄ TÄMÄ ON?" Kirsikka ihmetteli.
"Me kissat järjestämme bileet puuhakammarissa, jossa on myös nyyttärit, eli meidän pitää tuoda jotain syötävää sinne. Ja sitä ollaan nyt ostamassa." Shira selitti hieman ärsyyntyneenä ja meni marssimaan kassalle päin. Hän laski liukuhihnalle pizzalaatikot.
"Se tekee 8 penniä." myyjä kertoi.
"Kirsikka tule jo maksamaan." Shira vaati. Häkeltyneenä Kirsikka jäi seisomaan paikoilleen.
"Kallista." hän tuhahti.
"Minä vaadin." Shira sanoi katsoen merkittävästi hoitajaansa.
Lopulta Kirsikka luovutti ja maksoi pizzat.
"Mitä minä sitten tuon?" Tuhka kysyi.
"No, ööh... Ehkä sitten sinä tuot nämä ja minä tuon tyynyni? Eikös alunperin pitänyt olla pelkkä tyynysota, mutta sitten lisättiin nämä muutkin asiat?" Shira ehdotti.
"Hyvä idea." Tuhka kehui.
Sitten kolmikko lähti iloisena marketista kohti hoitolaa. Tai no, Kirsikka ei ollut niin iloinen tuhlatessaan pennejäänsä "turhiin asioihin", mutta kukapa siitä nyt välittäisi? Kuitenkin, kun Kirsikka ja hänen kaksi kissaansa pääsivät huoneelle, oli siellä vain Daim ja pennut.
"Missä Nala ja Veeti ovat?" Tuhka kysyi.
"Ne lähtivät kerhoihinsa. Erityisesti Veeti hihkui toteuttaa elämäntavoitteensa. Ja Nala sentään varmisti ensin että pystyn olemaan näiden pikkuisten kanssa ennen lähtöään." Daim selitti.Veetin keksijäkerho:
Pääsin näytelmälavalle. VIHDOINKIN TOTEUTTAISIN ELÄMÄNTAVOITTEENI! simssiliini oli jo paikalla muiden kerholaisten kera, ja sitten me aloitettiin. Saimme miettiä, miten hehkulamput toimivat. Päähäni ei putkahtanut ajatusta hetkeen, ennen kuin keksin: hehkulamppu toimii SÄHKÖLLÄ! Sitten me saatiin paperit ja meidän piti kirjoittaa siitä. Kirjoitin näin:
Hehulampu toimi såhköla kosa mute se ei mee påale. Ensi pitå laita nauha kini lampun ja site laita nauha kini mus seinåan site se mene påaeåaeaåle. Nain hehulampu toimi. Aini sis se nauha vie seinåstä såköa sihe lampuu ja ihmetalen kulla mlten seinaste lopu se såhko.
Vetl
Olen erittäin tyytyväinen kirjoitukseeni, sillä se oli mielestäni erittäin selkeä. Vein paperin simssiliinille ja sitten me odotettiin että muutkin veivät lappunsa. Kun simssiliini sai kaikkien laput, hän sanoi niitä katsoessaan:
"Vau! Tämä on niin hienosti selitetty että se on pakko lukea kaikille!" Tiesin heti että simssiliini puhui minun lapusta ja röyhistin rintaani. simssiliini luki:
"Hehkulamppu on sähkölaite, joka tuottaa valoa sähkövirrasta hehkulangan avulla. Hehkulamppu kehitettiin 1800-luvun lopulla kaupalliseksi tuotteeksi, ja 2000-luvun alkuun se oli laajasti käytössä valaisimissa. Humphry Davy esitteli hehkulampun toimintaperiaatteen 1802. Tämän jälkeen 1800-luvulla sähköllä hehkuvaa lankaa esitteli useampikin henkilö, esimerkiksi William Grove 1840 ja Joseph Swan. Saksalaisen Heinrich Göbelin väitetään myös esitelleen hehkulamppua. Ongelmana oli hehkulankojen lyhytikäisyys materiaalin hapettuessa ilmassa tai metallin sulaminen. Ratkaiseva keksintö toimivan hehkulampun valmistuksessa oli Hermann Sprengelin 1870-luvun alussa esittelemä elohopeapumppu, jolla pystyttiin kehittämään riittävän hyvä tyhjiö. Yleisesti kunnia hehkulampun keksimisestä annetaan Thomas Alva Edisonille, koska hän järjestelmällisesti etsi sopivaa lankamateriaalia, aloitti lamppujen valmistuksen ja luodakseen lampulleen markkinoita kehitti koko sähköntuotantojärjestelmän. Edisonin lampussa oli tyhjiössä hiililanka, jonka käyttöikä oli kuitenkin rajallinen. Unkarilainen yritys Tungsram esitteli 1904 wolframi-hehkulangan, jolla saavutettiin pitkä käyttöikä, ja se viimeisteli hehkulampun menestyksen valaisimissa." simssiliini luki. Tiesin kuitenkin heti että jokin oli vialla.
"SIMSSILIINI, MINÄ EN KIRJOITTANIT NOIN!" ilmoitin kun hän oli lukenut loppuun.
"Niin, ei olekaan. Tämä on Soan käsialaa." simssiliini sanoi.
"MUTTA EIKÖ SINUN PITÄNYT LUKEA MINUN TEKSTI?" huusin.
"En, ihan oikean tekstin luin, Soan." simssiliini kertoi. Tuhahdin. Minun oli paljon parempi! Mutta sitten keksijäkerho loppui. Minun osalta lopullisesti. Sitten lähdin pois lavalta ja suuntasin ulos. Pitäisi vielä hoitaa partio pois alta.Veetin partio:
Kun pääsin vihdoin ja viimein sokkeloista käytävää pitkin ulos, oli partion ohjaaja jo paikalla. Hänen kanssaan oli Mustikka, se oudonvärinen vauva. Hän oli kuitenkin kasvanut, mutta silti näytti edelleen vauvalta. //sori Mustikkaa// Ohjaaja selitti, että tällä kertaa harjoiteltaisiin nuotion sytyttämistä. Kuitenkin naurahdan sille, koska ulkonahan satoi lunta hirveästi. Ei kyllä onnistu! Kuitenkin lähdimme kävelemään metsään. Pian pääsimme nuotiopaikalle, jossa oli KATTO! HUIJAUSTA! Ohjaaja otti tavarat esille mitä hän oli kantanut repussaan: sytyttimen, tikkuja ja vaahtokarkkipussin.
"Poltetaanko me vaahtokarkkeja?" Mustikka kysyi.
"Ei höpsö Mustikka, me paistetaan niitä nuotiossamne." ohjaaja selitti.
"Nam!" Mustikka ja minä äännähdimme. Mieleeni tulvahti jo lämpimän nuotion iloiset liekit ja kunnon varrastikuilla paistuvat ruskehtavaksi vaahtokarkkeja. Jotka sitten syödessään ihan sulaisivat suuhun.
"No niin, ensin kerätään vähän puita." ohjaaja keskeytti ajatukseni. Murahdin ja menin ottamaan syliini ehkä neljä kerrallaan ja vein ne. Pieni Mustikka-vauva otti aina yhden kerrallaan, semmoisen pienen.
"Auttaisit nyt vähän pientä Mustikkaa." ohjaaja pyysi.
*Menisit nyt itse auttamaan.* ajattelin ärsyyntyneenä mutta kuitenkin menin vauvaa auttamaan. Itse asiassa se vaan tuli taakaksrni, se Mustikka siis, melkein ihan kannoin sitä.
"Hakekaa sitten vielä jonkin verran käpyjä, männynkäpyjä." ohjaaja käski kun toin viimeiset puut. Lähdimme juoksemaan Mustikan kanssa kohti isoa mäntyä ja aloimme keräämään sen juurelta käpyjä. Minä otin ehkä 20, mutta Mustikka 4.
*Pyh, ei osaa mitään.* naurahdan mielessäni viedessäni käpyjäni nuotioomme. Sitten ohjaaja sytytti sen.
"Katsokaa ja oppikaa." hän oli pyytänyt aloittaessaan. Kun hän oli sytyttänyt nuotion, ohjaaja siivosi sytyttimen pois ja ojensi vaahtokarkkipussin ja kepit. Sitten aloimme paistaa vaahtokarkkeja. Se ei ollut samanlaista kuin kuvituksissani, mutta sentään parempi kuin ei mitään. Sitten kun pussi oli tyhjä, oli aika palata hoitolalle. Ja mujten, piti hakea simssiliiniltä ne 100 penniä! VIHDOINKIN OLEN RIKAS!Nalan elokuvakerho:
Toivoin vain että Daim huolehtisi pennuista hyvin, kunnes partylaiset palaisivat marketista. Ajattelin pentuja mielessäni koko ajan, niin pieniä ne vielä olivat. Yhden ikäpisteen ikäisiä. Tänään kerho pidettiin näytelmälavalla. Meillä oli tänään se kerta, kun elokuvasta keskusteltiin. Se olisi ongelma minulle, sillä Stiina oli Toy Story-elokuvan aikana vienyt huomioni, enkä muista elokuvasta mitään, enhän nähnyt siitä melkein mitään. Kuitenkin, kun olimme kokoontuneet, heti alkoi puheensorina. Tungin itseni muiden läpi etsien ohjaajaa. Häntä ei kuitenkaan näkynyt.
*Laiskiainen ei varmaan jaksanut tulla, kun ei kerran katsota elokuvaa.* ajattelin. Ei se ainakaan minua haitannut se ohjaajan puuttuminen. Kuitenkin liityin kaikkien keskusteluun. Elokuvakerholaisia oli sentään niin vähän, että kaikki mahtuivat samaan keskusteluporukkaan. Kerholaisia oli vain neljä, minä, Stiina, sekä kaksi adoptiolaista Sweety ja Viltsuli. Keskustelimme pitkään elokuvasta. Tai minä vain kuuntelin vierestä, kun he kertoivat elokuvakokemuksistaan. Pian kuitenkin kuului käpälien rummutus, ja kohta astuikin esiin Galaxy.
"Kai en ole myöhässä?" hän kysyi hengästyneenä.
"No olet vähän, mutta ei se haittaa, tule vain." Sweety kertoi. Galaxy liittyi porukkaan, ja kysyi:
"Mitä te nyt teette?"
"Puhutaan viimekerralla katsotusta leffasta, Toy Storysta." Viltsuli selitti.
"Mutta en ole nähnyt elokuvaa!" Galaxy kauhistui ja otti muutama askeletta taaksepäin.
"No kuuntele meitä vierestä, ei se haittaa." lohdutin ystävääni. Epäröiden naaras tuli mukaan porukkaamme.
"Ne lelut olivat tosi hauskoja. Minun lempihahmo oli Woody." Stiina kertoi.
"Minun taas se koira, siis aito. Niin söpö!" Sweety kertoi.
"Mä tykkäsin enemmän siitä lelukoirasta." Viltsuli ilmaisi mielipiteensä.
"Minä en tiedä mistä kyllä tykkäisin eniten..." esitin, ja se näytti menevän täydestä. Galaxy seurasi vierestä hieman vaisuna siitä, ettei itsellä ollut mitään sanottavaa. Laskin hännän tämän selälle lohduttaen tätä. Sitten haimme paperia ja kirjoitimme arvostelun. Kirjoitin tietämättömänä elokuvasta näin:
Elokuva Toy Story oli minun mielestä hauska elokuva. Itsellä ei ole lempihahmoa, mutta tykkäsin paljon leluista. Tarinan idea oli hyvä ja laadukas. Elokuva oli myös mukavan humoristinen. Antaisin viisi tähteä tälle elokuvalle.
Sitten laitoin keskelle "piiriämme" minun arvosteluni. Luimme sitten yhdessä meidän arvostelut. Onneksi selvisin pälkähästä, ja kaikki on hyvin. Lopults kerho päättyi ja meidän piti palata omaan huoneeseemme, tai no, Viltsulin ja Sweetyn piti mennä takaisin adoptioon. He olivat kyllä mukavia tyyppejä <3.Hoitotarina:
"Noh, voisitko odottaa siihen asti pentujen kanssa, kunnes tulemme huomenna bileistämme?" Shira kysyi.
"Mutta minähän en tule teidän bileisinne." Kirsikka sanoi.
"Ai niin. No, ei sitten mitään. Haen nyt vielä tyynyni ja sitten lähdemme, moikka!" Shira sanoi, ampaisi unilinnaansa ja tuhosi sen. Sitten hän keräsi kaikki tyynyt kasaan ja vei ne sitten takaisin ovelle.
"Heippa!" Tuhka toivotti ja sulki oven perässään. Kaksikko käveli käytävää pitkin, kunnes näkivät puuhakammarin. Isossa huoneessa ei ollut vielä ketään - Shira ja Tuhka olivat ensimmäiset juhlijat. Shira laski tyynynsä lattialle ja Tuhka vei pizzat pöydälle.
"Noh, odotetaan sitten muita." Tuhka sanoi.
"Hei muuten! Lautaset ja lasit puuttuu, kukaan ei tuo niitä!" Shira älysi.
"Mennään hakemaan niitä." Tuhka ehdotti. Kaksikko lähti keittiöön. He ottivat niin paljon astioita kuin pystyivät kantaa. Kun he pääsivät takaisin puuhakammariin, oli Raimo-apina tullut pizzojen ääreen.
"RAIMO!" Shira karjaisi ja laski kantamansa astiat lattialle. Raimo käänsi katseensa kissoihin ja hymyili ilkikurisesti.
"HÄIVY TÄÄLTÄ HETI, TAI SAAT MAISTAA KYNSIÄNI!" Shira jatkui karjumistaan ja otti kynnet esiin. Yhtäkkiä Raimo alkoi uikuttaa pienesti, mutta sitten se ravisti päätään ja käveli lähemmäksi kaksikkoa. Shira lähestyi apinaa ja hyppäsi tämän kimppuun. Kamppailu ei kestänyt pitkään, ja kohta jo hurjistunut Shira oli Raimon päällä.
"ÄLÄKÄ YRITÄ ENSIKERRALLAKAAN!" Shira varoitti ja päästi apinan. Raimo juoksi ullakolle juosten.
"Vau." Tuhka sanoi. Shira punastui hiukan.
"Anteeksi." hän pyysi.
"Ei, tuo oli MAHTAVAA!" Tuhka kommentoi. Shira meni entistä punaisemmaksi.
"Ai, öö, kiitos, hihih." Shira änkytti.
"No joo. Mutta joo, niin..." Tuhka itsekin alkoi änkyttämään.
"Anteeksi Tuhka, en voi enää... Olen ihastunut sinuun hieman, ANTEEKSI KAUHEASTI! TIEDÄN ETTÄ SEURUSTELET GALAXYN KANSSA, MUTTA..." Shira selitti ja nyyhkytti.
"Shh Shira. Olen itsekin sinuun. Minusta on varmaan tullut tällainen naaraiden kolli." Tuhka harmitteli.
"Millä tavalla?" Shira kysyi ja lopetti nyyhkimisen.
"No... Ennen olin yhdessä yhden toisen kanssa, ennen Galaxya..." Tuhka tunnusti. Shiran suu loksahti auki.
"Niin... Olin Nitan kanssa... Mutta erosimme sitten kun päädyimme molemmat adoptioon..." Tuhka jatkoi.
"Mutta Tuhka..." Shira aloitti.
"Niin, olen tällainen naaraiden kolli, eikä se ole yhtään kivaa." Tuhka kertoi.
"Mutta joo, oletko suunnitellut hankkivasi Galaxyn kanssa pentuja? Kun... kun kun... olen... haav... haaveillut sinun kanssa... saamaan... pentuja..." Shira selitti hermostuneena.
"No arvaa mitä Shira? Olen toivonut saada teidän molempien kanssa, mutta en tiedä miten!" Tuhka kertoi.
"No... ei Galaxy suuttuisi, jos me molemmat hankittaisiin sinun kanssa?" Shira aloitti.
"En tiedä, oikeasti, EN TIEDÄ!" Tuhka parkui.
"En ehkä ihan usko että Galaxy suuttuisi, mutta... niin... sinun ei ole pakko jos et halua..." Shira kertoi.
"MINUN ON OIKEASTI PAKKOMIELLE SAADA TEIDÄN MOLEMPIEN KANSSA PENTUJA! Mutta Shira, tämä on nyt sinulle kysymys: Haittaako sinua jos hankin teidän molempien kanssa pentuja?" Tuhka kysyi.
"Ei tietenkään!" Shira vastasi.
"Okei, sitten kysyn huomenna samaa Galaxylta." Tuhka päätti. Kaksikko vei vihdoin astiansa pöydälle. Sitten saapui Nella tiikerikakun kanssa.
"Tikrukakku!" Tuhka iloitsi.
"Moikka kamut!" Nella tervehti. Pian tuli muutkin perässä, Kinuski ja Noki pipareidensa, sipsiensä ja karkkikeppiensä kanssa, Cara ja Melodee cokiksen ja popparipussin kanssa, sekä myös Quz hedelmäkakun kanssa viimeisenä.
"Ja mysteerikakkukin tulee!" Shira huudahtaa virnistäen Quzin viedessä kakun pizzojen viereen.
"Mitä me teemme ensin?" Nella kysyi.
"No tehdään vain jotain, valmis ohjelma olisi tylsää." Cara ehdotti. Pian alkoi iloinen puheensorina puuhakammarissa. Tuhka kertoi Noelle ja Kinuskille Shiran raivokkaasta kamppailusta Raimon kanssa.
"Wou, en voisi kuvitellakaan Shiraa kamppailemassa." Kinuski henkäisi.
"En itse pystyisi. Vaikka samannäköisiä ollaankin." Noki sanoi ja kolmikko naurahti.
"Minun mielestä apina näytti ruskealle banaanille." Tuhka kertoi.
"No se vetää kilon banaaneja päivässä." Kinuski selitti ja taas he nauroivat. Pian Melodee ehdotti tyynysodan alkamista. Shira ja Noki oli laitettu väliaikaisiksi kapteeneiksi. Loput muodostivat rivin Shiran ja Noen taakse.
"Toinen minun vasemmalta." Shira sanoi. Siinä kohtaa rivissä oli Quz. Poika meni tämän eteen ja Shira ilahtui.
"Keskimmäinen." Noki pyysi. Siinä oli Cara, ja tämä käveli Shiran luo.
"Olen Shira, en Noki, sinun piti mennä tuon luokse." Shira selitti hymyillen ja osoitti poikaa. Cara ymmärsi nyökäten ja kipitti Noen eteen.
"Sitten vaikka oikealtani reunimmainen." Shira ehdotti. Tuhka tuli tämän luo.
"Vasen reunimmainen!" Noki sanoi. Hänen siskonsa tuli tämän luokse, ja hän rutisti veljeään.
"Oikeanpuoleineni." Shira sanoi. Kinuski siellä oli. Sitten viimeisenä tuli Melodee Noelle. Tyynysota alkoi. Kaikki syöksyivät Shiran tyynyjen kimppuun ja alkoivat heitellä niillä toisiaan. Shira meni taistelemaan Nokea vastaan, Tuhka taas Nellaa vastaan. He läpsivät omalla Shiran tyynyllä iloisena. Tyynysota jatkui iloisissa merkeissä ehkäpä tunnin, mutta aika kauan kyllä.
"Huh, tässä taitaa tulla kuuma." Shira huohotti.
"No niinpä. Syödäänkö nyt?" Quz kysyi.
"Joo." Nella ilahtui. Kaikki menivät pöydän ääreen.
"Ai niin! Meidän pitäisi lämmittää pizzat." Tuhka muisti.
"Ja popparimme pitäisi poksauttaa." Cara sanoi.
"Mennään yhtä matkaa." Shira ehdotti ja Cara nyökkäsi. Kolmikko käveli keittiötä päin. Cara pani toisen pussistaan mikroon. Kun Caran mielestä se oli poksutellut tarpeeksi, hän laittoi sinne toisenkin pussin räjähtämään. Kun popparit olivat räjähtäneet tarpeeksi (poksahtaneet XD), Cara päästi Tuhkan mikron luo.
Sitten kun pizzatkin oli sulatettu, oli aika palata puuhakammariin. Muut olivat jo alkaneet syömään.
"Hyvä sääntö: Ensin jälkiruoka, sitten pääruoka." Shira ihasteli, mutta ei kuitenkaan voinut vastustaa pizzan hyvää tuoksua ja pihisti palan.
*Tämähän oli tarkoitettu syötäväksi, eikö niin?* hän muistutteli itseään mutustaessaan herkkuaan. Vietyään ruoat kaverukset ottivat lautaselleen herkkuja ja liittyivät muiden joukkoon rupattelemaan.
"Nam, hyvää tikrukakkua." Tuhka ihasteli ja kävi hakemassa toisen palan.
"Minä tykkään enemmän Quzin hedelmäkakusta." Shira myönsi.
"Nämä popparit ja piparit ovat hyviä." Melodee kertoi.
"Sipsit ovat silti ne parhaat." Quz maukui. Herkuttelu eteni rauhallisin merkein.
"Hei, kohta alkaa ilotulitukset!" Nella muistutti. Kaikki ampaisivat ulos syötäviensä kanssa ja totta - raketit olivat alkaneet räjähtelemään mustalla taivaalla hiutaleiden leijailessa maahan.
"Voi miten kaunista..." Shira henkäisi ja otti Tuhkaa tassusta.
"Niinpä..." poika sai sanotuksi. Kaikki katselivat ilotulituksia hetken lumisateen läpi, kunnes alkoi olla heillä kylmä, jolloin he palasivat takaisin sisälle. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että oli aika mennä nukkumaan. Shira antoi omat tyynynsä lainaan ja pian kaikki menivät nukkumaan lattialle Shiran tyynyjen kanssa.Mitäs Kirsikan ja muiden kissojen kanssa tapahtuukaan?
Shira ja Tuhka lähtivät juhlimaan. Kirsikka katsoi Daimia ja pentuja.
"Hei, öö, haluatteko pennut mennä opettelemaan taitoja? Ainakin se on Rion elämäntavoitteena." Kirsikka ehdotti.
"Minä vain katson vierestä." Daim sanoi.
"Juu juu." Kirsikka rauhoitteli.
"En ole oikein varma..." Kuula ja Ennustus pohtivat.
"No jos kerran elämäntavoitteen toteutus on tärkeää niin olkoon." Rio sanoi.
"Sitten menoksi!" Kirsikka sanoi reippaankuuloisesti ja meni ovelle. Sitten he kävelivät kohti koulua, missä taitoja yleensä opetellaan.
//tähän sekoittuu taitotarinaa//
Päästyään paikalle Kirsikka kysyi Riolta, mitä hän haluaisi oppia.
"Temppuja!" hän oli innokkaasti vastannut kysymykseen.
"Tehdään sitten samalla myös tottelevaisuutta. Aloitetaan siitä taidosta." Kirsikka päätti ääneen. Daim, Kuula ja Ennustus menivät istumaan. Veljekset meni rakentamaan lumesta lumipenkkiä heille kolmelle.
"Tämähän on kivaa!" Kuula sanoi.
"Okei Rio, aloitetaan. Nyt istu paikallesi äläkä liiku." Kirsikka käski.
"Miksi?" Rio ihmetteli.
*Tätä varmaan pitää vielä harjoitella jonkin aikaa.* tyttö ajatteli hieman hermostuneena.
"Me vaan harjoitellaan. Istu!" Kirsikka sanoi tiukemmin. Rio meni peloissaan istumaan.
"Hyrrr kylmää." Rio sanoi istahtaessaan.
"Nouse!" Kirsikka jatkoi. Helpottuneena poika nousi ylös.
"Kirsikka, minun mielestä et opeta oikein." Daim meni väliin ja nousi itse seisomaan. Tämä meni Rion eteen.
"Okei Rio, istahdapas tuolle nurmiosalle." Daim pyysi rauhallisesti. Rio pinkaisi sinne istumaan.
"Nyt tule takaisin." Daim pyysi. Pentu juoksi takaisin läähättäen vanhuksen luo.
"Nyt Rio, näetkö tuon kepin tuossa? Tuo se tänne." Daim pyysi osoittaen kiviröykkiön luona olevaa keppiä. Rio nyökkäsi ja lähti kipittäen hakemaan keppiä. Kun keppi oli tuotu, Daim pyysi Rioa viemään se veljelleen. Rio totteli ja vei sen Ennustukselle.
"Voi kiitos Rio, juuri tätä tarvitsin!" hänen veljensä kiitti ja alkoi piirtelemään kepillä kuvioita lumipenkkiinsä.
"Näin Kirsikka pitää opettaa. Kokeile nyt niillä tempuillasi." Daim sanoi ja meni istumaan Kuulan lumipenkille, kysyen kyllä ensin lupaa.
"Noh Rio... Tekisitkö kuperkeikan?" Kirsikka kysyi. Innokkaana poika teki kuperkeikan.
"Osaatko takaperin?" Kirsikka kysyi. Poika kohautti olkapäitään mutta kuitenkin teki taaksepäinkuperkeikan.
"Vau. Olet aika hyvä." Kirsikka kehui.
"Niinpä." Rio vastasi ja röyhisti rintaansa.
"Tiedätkö mitä? Haluaisitko kokeilla voltteja ensikerralla?" Kirsikka kysyi.
"Joo!" Rio innostui ja juoksi ympyrää innoissaan.
"Loppuiko tämä jo?" Kuula ihmetteli kun kaikki alkoivat lähtemään. Kyllä, kaikki ovat lähdössä Kuula, oli Daim sanonut. Kuula hyppäsi tämän reppuselkään. Sitten he lähtivät hoitolaan.
Palattuaan olivat jo Veeti ja Nala nukkumassa. Hereillä olevat kissat Rio, Kuula, Ennustus Daim pinkaisivat ikkunalaudalle (tai ei siis Daim pinkaissut, pikemminkin hölkkäsi).
"Tiedättekö mitä? Minun uudenvuodenlupaus olisi, että toteuttaisin minun elämäntavoitteeni." Rio
sanoi tuijottaessan raketteja.
"Mitä luulette, onkohan Shira-täti ja Tuhka-setä nukkumassa?" Kuula mietti.
"Ehkä." Daim sanoi ja silitti pentua tassullaan.
"Miksi sanoit heitä sedäksi ja tädiksi? Ovatko ne?" Rio kysyi.
"Ehkä." Daim sanoi ajatuksissaan.
"Kuunteleekohan Daim meitä?" Ennustus pohti.
"Ehkä." Daim vastasi.
"Aa, ajattelee Sylviä." Rio oivalsi.
"Ehkä." Daim höpisi.
"Hei, eikö olisi aika mennä nukkumaan?" Kirsikka kysyi.
"Ehkä." Daim sanoi. Kirsikka otti höpisevän vanhuksen syliinsä ja kantoi tämän tuolilleen nukkumaan. Tämä nukahtikin jo heti Kirsikan syliin. Kuula, Rio ja Ennustus osasivat kyllä itsenäisesti mennä nukkumaan Ennustuksen unikoriin. Sitten Kirsikka meni sänkyynsä.
"Hyvää yötä ja uutta vuotta! Hyvästi 2019, tervetuloa 2020!" Kirsikka sanoi ennen nukahtamistaan