Luku 4

Shiran Koulupäiväkirja

Ma koulupäivä 1

Hei päiväkirja! Olen siis Shira, joka kirjottaa sinulle. Kirjotan vaan koulunkäynnistäni sinulle. Nyt kirjotan ekasta koulupäivästäni. Eli siis, en oikeesti haluaisi kouluun. Olen kuullut että siellä tehdään töitä kaiket päivät muilta hoitolan kissoilta vaikka silloin kun kävin kirjottamassa Mouruseen :D. Hyvästeltyäni hoitajani Kirsikan menin sisälle kouluun. Kävelin hiljaisena käytäviä pitkin. Katsoin seinällä olevaa nimilistaa. Löydettyäni nimeni katsoin opiskeltavia aineitani. 

*Mitä? Kirsikka oli laittanut minulle matikan, kotitalouden ja venäjänkielen? Saan takuuvarmasti hylätyn todistuksessa!* ajattelin harmistuneena ja hiukan vihasenakin. Siirsin katseeni viereiseen lappuseen, lukujärjestykseen. Minulla oli tänäpäivänä kotitalous ja venäjänkieli, ensiksi venäjänkieli. Jatkoin käytävällä kävelyä kunnes pääsin luokan ovelle, missä luki Venäjänkieli. Avasin oven ja astuin luokkaan. Ope seisoi taulun edessä ja muut oppilaat istuivat pulpettien ääressä. Menin vapaalle paikalle istumaan. 

"No niin, aloitetaan oppitunti. Meillä on uusi oppilas Shira. Mutta sen pidemmittä puheitta, aloitetaan oppitunti. Kuka tietää miten tervehditään?" ope kysyi. Vieressäni istuva kollikissa nosti käpälänsä ylös ja ope nyökkäsi tälle. 

"Privet!" kolli vastasi innoissaan. 

"Hyvä. Miten lausutaan "minä"?" ope jatkoi. Kolli nosti taas käpäläänsä ja ope nyökkäsi.

 "Jä." hän vastasi. "Oikein meni." ope sanoi hyväksyvästi. Sitten hän kirjoitti taululle kolme merkkiä. Ensimmäinen oli selkeä A-kirjain ja kolmas B-kirjain, mutta keskellä oleva oli pikkuinen b-kirjain, jolla oli hattu. 

"Mikä on ensimmäinen kirjain?" ope kysyi. Joku naaraskissa nosti käpälän. 

"A." hän vastasi. Ope nyökkäsi ja sanoi. 

"Entä seuraava?" hän kysyi. Innokas kollikissa nosti käpälänsä. 

"B." hän sanoi. Ope nyökkäsi. 

"Shira, tiedätkö mikä tuo kolmas kirjain on?" hän kysyi. Yllätyin ja kerroin. 

"Sehän on pieni B-kirjain." sanoin. 

"Ei Shira, se on V-kirjain." ope korjasi. Häpesin ja hengitin syvään, ainahan sattuu virheitä. Sitten jatkoimme oppituntia. Päiväkirja, se oli hirvein tunti ikinä! En osanut mitään! Sitten oli se kotitalous. Meidän piti mangosmoothieta. Se meni hyvin, sillä se oli hyvää, mutta saimme valmistaa sitä hyvin vähän. Sen jälkeen oli ruokailu. Meillä oli pinaattikeittoa. Oletin sen hyväksi ja otin kulhon täyteen, mutta sekin oli pahaa. Olin viemässä sen roskiin, mutta joku ope pysäytti minut ja sanoi että kaikki pitää syödä mitä lautaselleen ottaa. Ei siinä ole mitään järkeä! Sitten menin takaisin pöytään. Kun se ope oli lähtenyt niin heitin sen keiton roskiin. Otin toiselle lautaselle salaattia, sentään se oli hyvää. Maistoin ensin lehden ja sitten otin lautaselle kunnon annoksen. Niin opin että en joutuisi enää "ongelmiin". Sitten kouluhan jo loppuikin.

Hoitotarina:

Kirsikka istuskeli sängyssä huoneellaan tylsistyneenä. 

*Toivottavasti Shiran ensimmäinen koulupäivä menisi hyvin.* hän ajatteli. 

*Ehkä voisin käydä adoptiossa, siellähän on ne kisut joiden hoitajat ovat lähteneet Mouruposkesta. Voisin varata itselleni yhden ja myöhemmin adoptoita kisun.* Kirsikka lähti kävelemään huoneeltaan kohti adoptiota. Adoptiossa oli yllättäen paljon kisuja. 

*Haluaisinko pentuikäisen vai aikuisikäisen kisun?* Kirsikka mietti katsoessaan ryhmittymiä. 

*Ehkä pentuikäisen.* hän päätti ja meni pentuikäisten luo. 

"Anteekti!" joku vinkaisi kun Kirsikka tunsi jalassaan pehmeän töytäisyn. Katsottuaan alas hän näki pienen naaraskissan. 

"Ei se mitään. Kuka sinä olet?" Kirsikka kysyi. 

"Mina olen Nallekalkki Naulava Naptuttaja." pikkupentu kertoi. 

"Hei Nallekarkki Naurava Napsuttaja, minä olen Kirsikka. Oletko adoptiosta?" Kirsikka kysyi. 

"Kulla Kiltikka. Tiedatko, on tooti altuttavaa kun on vattatyntynyt pentu kauan." naaras vastasi. 

"Joo, ymmärrän pikkuinen. Onko sinulla lempinimiä, sinullahan on pitkä nimi." Kirsikka jatkoi. 

"Nala ja ykti toinen, mita en 'alua keltoa, kotka te on toti 'uono lempinimi." Nala kertoi. 

"Okei, sinun ei ole pakko sanoa, mutta jos kerrot niin lupaan etten naura." Kirsikka kertoi. 

"No jot et naula. Te on Nalle. Mina vi'aan tita lempinimea." Nala kertoi. Kirsikka katsoi säälivästi pientä Nalaa. 

"No, haluaisitko että varaisin sinut? Sitten voisin adoptoida sinut. Vaikutat ihanalle." Kirsikka kysyi. 

"Ai oikeatti?! Joo!" Nala vastasi innokkaasti. 

"Menen ilmoittamaan." Kirsikka kertoi iloisesti ja meni varaamaan Nalan. Varattuaan hänet Kirsikka palasi pennun luo. 

"Haluaisitko tulla huoneelleni?" Kirsikka kysyi Nalalta. 

"Joo!" Nala hihkaisi. Kirsikka nosti Nalan syliinsä ja käveli huoneelle. Shiralla olisi ruokailu ja kohta jo palaisi. 

"Onko nälkä?" Kirsikka kysyi Nalalta. 

"Ei." hän vastasi. Sitten ovi aukesi ja sisään tuli Shira. 

"Kuka tuo on?" Shira kysyi katsoen Kirsikan sylissä istuvaa naarasta mustasukkaisena. 

"Hän on Nallekarkki Naurava Napsuttaja, lyhyemmin Nala. Varasin hänet adoptiosta että sitten myöhemmin hän tulee asumaan meille." Kirsikka kertoi iloisesti huomaamatta Shiran mustasukkaisuutta. 

"Mentäisiinkö ulos?" Kirsikka ehdotti kissoilta. 

"Joo, mennaan ulot leikkimaan!" Nala hihkui. 

"Eikö tuo edes osaa puhua oikein?" Shira sanoi vähätteleväisesti. 

"Shira, Nala on vielä hyvin pieni, älä haasta riitaa, sinun pitäisi juuri ystävystyä hänen kanssaan, koska hän joskus tulee vielä asumaan täällä." Kirsikka varoitti Shiraa. 

"Mutta en halua että olet vain koko ajan tuon Nalan kanssa ja jätät minut yksin!" Shira sanoi. 

"En tietenkään jätä sinua yksin, mutta miksen saisi ottaa Nalaa tänne, eihän varmaan sinustakaan olisi kivaa jos olisit adoptiossa ties kuinka kauan." Kirsikka rauhoitteli Shiraa ja nosti tämänkin syliinsä. 

"Mutta mennään nyt ulos." Kirsikka jatkoi ja käveli ulos sylissään Shira ja Nala. 

"Ollaan lenkillä. Hölkätään siellä sun täällä. Ehkä käytäisiin marketissakin." Kirsikka ehdotti. Kirsikka päästi kissat jaloilleen ja he alkoivat hölkätä. 

"Odottakaa. Minulla on toti pienet jalat!" naukaisi Nala takaa. Kirsikka juoksi pennun luo ja nosti tämän syliinsä. 

"Jatketaan matkaa." Kirsikka kertoi Shiralle ja he jatkoivat hölkkäämistä.

"Mina tiedan! Mennaan kilpputolille!" Nala yhtäkkiä hihkaisi. 

"Mennään vain. Hyvä että otin pennit mukaan." Kirsikka totesi ja vaihtoi suuntaa kohti kirpputoria. Sitten he ostivat vähän kaikenlaista tavaraa, myöskin Nalalle, että he olisivat jotenkin valmiina kun hän muuttaisi. He myöskin ostivat kissoille tonttulakit, naamiaisasut ja muuta juhlatavaroita. Sitten he kävivät marketissa. 

"Kun kerran on alennuksia, niistä pitää ottaa kaikki irti." Kirsikka oli neuvonut kaupassa. Kun he ottivat kolme juustovoileipää ja Kirsikka maksoi ne, he menivät huoneelle. Kun he pääsivät huoneelle, Kirsikka alkoi järjestellä ostokset oikeille paikoilleen. 

"Sori Nala kun tulin mustasukaiseksi sinua kohtaan." Shira naukaisi hiljaa Nalan korvaan. 

"Ei mitaan. Ollaanko yttavia?" Nala kysyi. 

"Okei. Halataanko?" Shira kysyi ja avasi käpälänsä. 

"Vaikka." Nala suostui ja halasi Shiraa. 

"Hyvä Shira." Kirsikka kehui selkänsä takana olevalle pennulle. 

"Hei muuten Nala, sinun ehkä pitäisi lähteä takaisin adoptioon." Kirsikalla välähti. 

"Ai. No, 'eippa!" Nala hyvästeli ja lähti. 

"Onko Shira nälkä? Saat päättää tällä kertaa mitä syöt kaapista, kunhan ei makeaa, en halua että lihoisit." Kirsikka kertoi. 

"Minulla ei ole nälkä." Shira naukaisi. "Selvä, no sitten nukkumaan." Kirsikka jatkoi. Shiran käperrettyä pedille Kirsikka lukitsi oven yöksi ja sitten meni itsekkin nukkumaan.