Luku 5

Shiran koulupäiväkirja
 
Ti koulupäivä 2

Eli siis, heräsin aamulla kun Kirsikka herätti minut. En jaksanut nousta, mutta Kirsikan luvattua koulun jälkeen (myös jos se menisi hyvin) kirpsakan sokerimangon, nousin vastentahtoisesti ylös. Kuka nyt jaksaisi nousta todella aikaisin koulua varten? Ajattelin kuitenkin pärjätä hyvin koulussa, ehkä minä saisinkin lisää herkkuja? Nousin siis ja suin karvani takuista, en pitänyt puhtaudesta, ainoa asia likaudessa vihasin takkuja. Takkuni avattuani otin sinut, koulupäiväkirjani ja kynäkumppanisi mukaan ja kävelimme kohti koulua.

"Miksi piti herätä niin aikaisin?" nurisin hoitajalleni. 

"Ei se edes ollut, kello on nyt 12:40. Sinulla alkaa ruokailulla ja sen jälkeen matikkaa. Sitten koulu olisikin jo loppu." Kirsikka kertoi. 

"Jee! Vika koulupäivä!" hihkaisin. 

"Tältä päivältä siis loppu." Kirsikka korjasi. 

"Höh." olin sanonut.

Pääsimme koululle. 

"Heippa Shira. Hyvää koulupäivää!" Kirsikka toivotti mulle ja lähti. Menin kouluun ja ruokalaan. 

*Toivottavasti on jotain hyvää ruokaa.* rukoilin mielessäni.
Päästyäni ruokalaan nenääni tulvahti hirveä haju. Sitten näin hajun lähteen. Haju oli tullut sipulisopasta. 

*Otan taas salaattivuoren.* päätin. Menin ruokajonoon, ja kun tuli vuoroni ottaa ruokaa, kasasin lautaselle salaattia.
"Hyvä esimerkki olet, olisi kyllä hyvä jos muutkin oppilaat pitäisivät salaatista." joku naurahti takaani ja kun käännyin, näin sen saman open, joka oli eilen pakottanut syömään pinaattikeittoni. 

"Hm, juu." mutisin ja ope lähti takaisin paikalleen istumaan. Otin vähän sipulisoppaa ja menin istumaan paikalleni. Levitin äkkiä sipulisopantillikan lautasellani, jotta se näyttäisi, että olisin syönyt paljon sipulisoppaa. Sitten söin salaattivuoren. Vietyäni astiat menin matikanluokkaan.
Siellä odotti sama ope. 

"Hei! Sinähän olitkin muuten se uusi oppilas, joka tuli eilen ensimmäistä kertaa kouluun? Tule sisään ja ota tuo vapaana oleva paikka." ope kehotti ja viittoi kohti tyhjää paikkaa. Istuuduin ja siirsin katseeni takaisin opeen. 

"Mikä sinun nimesi onkaan?" ope kysyi. 

"Shira." vastasin. 

"Selvä. Shira, voisitko ystävällisesti siirtää pöydältä pois sinun piirustusvihkosi?" ope käski.
Siis se haukkui sua päiväkirja, piirustusvihoksi! Mielestäni se oli tosi töykeää. Sitten se sanoi: 

"No niin, valitkaa oppilaat itsellenne parit." Mä jäin ilman paria, kun kaikki muut saivat parit. Paitsi joku kollikissa jäi myöskin ilman ja me jouduttiin olla parit. Ope toi jokaiselle parille kolme vihreää palluraa.
"Jakakaa parienne kesken herneenne tasan." ope neuvoi. Parini jakoi meille molemmille yhdet herneet. 

"Ovatpa nämä isoja herneitä." hän kuiskasi itsekseen. Maistoin yhtä ja se oli pahaa. Työnsin herneen parilleni, joka söi sen innokkaasti. Ope tuli meidän luo. 

"Miten jako sujui?" hän kysyi. Kerroin että jaoimme reilusti, sillä ne olivat mielestäni pahoja, joten annoin parini syödä kaksi. Ope huokaisi syvään. 

"Selvä. Oppilaat, kuka osaa kertoa minulle, paljon on yksi plus yksi." ope kysyi. Nostin käpälääni ja ope nyökkäsi. 

"Se on 11." vastasin. 

"Ööh, osaisiko joku auttaa Shiraa?" ope kysyi. 

"En minä tarvitse apua missään." sanoin ihmeissäni, mutta joku oli jo nostanut käpälänsä. 

"Se on kaksi." hän sanoi.

"Hyvä. Läksyksi saatte keksiä tavan, millä laskea miinus ja pluslaskut oikein. Teidän pitää kertoa minulle tavanne, tai muistisääntönne, tai mikä se ikinä onkaan. Hyvää loppupäivää!" oli ope sanonut ja sitten kaikki aloittivat pakkaa tavaroitaan. Mä otin sinut ja kynäkumppanisi ja juoksin kauhuissani kohti hoitolaa. 

*Miten mä keksin jonkun mikä, muistisäännön tai jotain kaltaista. Ja kotitaloudenläksyt pitää vielä tehdä!* ajattelin kauhuissani loikkiessani hoitolaan.

Hoitotarina:
Kirsikka käveli kohti hoitolaa. 

*Voisin käydä marketissa.* hän ajatteli ja vaihtoi suuntaansa kohti markettia. Kävellessään ovista sisään hän mietti, mitä hän voisi ostaa. 

*Shiralla ei ole yhtään siisteystarvikkeita. Niitä voisi hankkia.* Kirsikka päätti kun hän käveli kohti osastoa, missä niitä oli.
"Shiran turkki pitäisi saada nyt kunnolla kuntoon." Kirsikka päättäväisenä puhui itselleen ja otti sinisen hoitoaineen ja turkin kiiltoaineen. 

*Uuu, kynsiraspin kannattaa varmaan ottaa!* hän ajatteli huomatessaan raspin ja otti senkin. Sitten hän otti vielä lisää kauneustuotteita, sekä miniradion ja silitysraudan. 

*Tuskin lautaan ei ole varaa, ainakaan vielä.* ajatteli hän katsoessaan ostoksiaan. Sitten hän meni kassalle ja maksoi ostoksensa.
*Juuri täydellisesti meni kaikki pennit. Hyvä että minulla on tili pankissa, etten tuhlaisi kaikkia pennejäni heti.* Kirsikka ajatteli naurahtaen kasatessaan ostoksiaan niin, että niitä olisi helpompaa kantaa.
Raahattuaan tavarat huoneelle Kirsikka järjesti kaikki oikeaan järjestykseen. 

*Tämän tarinan jälkeenhän saisin kai adoptoida Nalan? Menenpäs adoptoimaan hänet tänään.* hän ajatteli laittaessaan sangon ja rätin kaapin nurkkaan.
Siivottuaan Kirsikka meni adoptioon. Nala oli leikkimässä jonkun muun adoption kissan kanssa. 

"Hei Nala!" Kirsikka tervehti. Nala kääntyi ja näki Kirsikan. 

"'ei Kiltikka!" hän tervehti iloisena. 

"Tiedätkö mitä? Tänään minä adoptoin sinut." Kirsikka kertoi iloisena ja Nala alkoi pomppia ilosta.

"Oikeatti? Jee!" Nala kiljui iloisena. Kirsikka meni merkkaamaan, että adoptoisi Nalan ja sitten hän palasi Nalan luo. 

"Mennäänkö nyt huoneelle?" Kirsikka kysyi. 

"Joo!" Nala sanoi innoissaan ja vieläkin pomppien ja kaksikko lähtivät yhdessä huoneelle. 

"Taalta tullaan, 'uone numelo 9!" oli Nala kiljaissut juostessaan Kirsikan perässä.
Päästyään huoneelle Kirsikka avasi oven ja näki Shiran makaavan maassa ja löi välillä päätään lattiaan. 

"Laske aina... Ei. Laske se niin että... Ääh, en osaa!" Shira vaikersi. Kirsikka juoksi pennun luo. 

"Mitä nyt Shira?" Kirsikka kysyi hätääntyneenä. 

"En minä keksi mitään, millä osata laskea!" Shira vaikersi. Kirsikka huokaisi helpottuneena. 

"Meille muuttaa tänään Nala." Kirsikka kertoi iloisesti ja kutsui Nalaa. 

"Hei Nala!" Shira tervehti ilahtuneena. 

"'ei T'ila!" Nala kiljaisi ja riemuissaan juoksi Shiran luo ja nuolaisi tätä kerran korvasta. 

"Älkää häiritkö!" Shira yhtäkkiä käski Nalaa ja Kirsikkaa tuimasti. 

"Minun pitää tehdä läksyt, mitä minä en edes osaa!"

"Mitä sinun pitää tehdä?" Kirsikka kysyi. 

"Keksiä joku muistisääntö tai jotain sellaista että osaa laskea plus- ja miinuslaskut oikein, ja keksiä kaksi välinettä, mitä ei saa laittaa mikroon." Shira selitti. 

"No katsos, mitä raaka-ainetta ei saisi laittaa mikroon?" Kirsikka kysyi Shiralta. 

"Ööh, metallia." hän vastasi. 

"Ja mitä välineitä on tehty metallista?" Kirsikka jatkoi. 

"Ööh, vaikkapa lusikka ja veitsi. Voi kiitos Kirsikka!" Shira oivalsi ja halasi hoitajaansa. 

"Mutta nyt pitää keksiä se muistisääntö tai mikä se onkaan." Shira jatkoi totisempana. 

"Okei, onko sinulla jotain välineitä millä laskea oikein, vai miten lasket?" Kirsikka kysyi. 

"Yksi plus yksi on 11, sillä kun ne laittaa vierekkäin, numero on 11." Shira selitti. 

"Ei höpsö karvapallo. Se..." Kirsikka kertoi, mutta Nala tuli väliin. 

"Eiko te ole kakti, tilla jot latkee etta on jo työnyt u'den omenan ja titten työ viela y'den, on työnyt kakti omenaa." Nala selitti. Shira laski häpeissään päänsä siitä, että häntä nuorempi pentu osaisi häntä enemmän. 

"Juu, ihan oikein meni Nala." Kirsikka kehui ja silitti tätä päästä. 

"Okei, voin muistaa, että jos vaikka olen syönyt kolme omenaa ja syön vielä kaksi lisää, olen syönyt viisi omenaa. Hei, minä osaan! Mutta nyt pitää keksiä sama miinuslaskulle." Shira pettyi. 

"'Tila, vaikka jot tinulla on kakti omenaa ja annat minulle y'den omenan, tinulle jaa ykti omena." Nala ehdotti. 

"Miksi minä sinulle antaisin omenan?" Shira ihmetteli. 

"Te oli vain etimelkki." Nala naurahti. 

"Okei. Eli jos minulla on kahdeksan omenaa ja annan Kirsikalle kolme, minulle jää viisi. Jee, minä opin!" Shira kiljaisi innoissaan. 

"Onko muuta läksyä?" Kirsikka kysyi huokaisten iloisena. 

"Ei. Mutta minulla on nälkä." Shira ilmoitti. 

"Niin minullakin." Nala yhtyi mukaan. 

"Haluatteko jakaa juustovoileivän?" Kirsikka kysyi kaksikolta. 

"Joo!" pennut innostuivat. Kirsikka meni ruokakaapille ja otti yhden juustovoileivän. Sitten hän jakoi sen käsin kolmeen osaan. 

"Kai minä saan sentään palan ottaa?" Kirsikka vitsaili naaraille. 

"Et kyllä muuten saa!" Shira kiljaisi riemuissaan ja hyppäsi kynnet esillä Kirsikan pitkiin liiloihin hiuksiin.
"Shira, irti!" Kirsikka huusi vihaisena ja Shira juoksi säikähtäneenä sängyn alle.
Kirsikka rauhoittui, laski leivän pöydälle ja meni sängyn luo.
"Shira, anteeksi että huusin sinulle. Mutta muista, että minulla on pitkät hiukset ja niihin ei saa tarttua, se sattui, koska ei varmaan sinustakaan tuntuisi mukavalle jos sinulta revittäisiin karvat turkistasi." Kirsikka sanoi lempeämmin.
Shira kömpi ulos sängyn alta. 

"Anteeksi Kirsikka. Innostuin liikaa." Shira pyysi ja Kirsikka silitti Shiraa. 

"Milloin taan leivan?" Nala naukaisi takaa. 

"Kohta." Kirsikka vastasi ja meni hakemaan leivän.
Kirsikka antoi molemmille kisuille oman osansa ja Kirsikka söi omansa. 

"Hmm. Hyvää." Shira naukaisi mussuttaen. 

"Niinpa." Nala ilmoitti leipä suussaan. 

"Hyvä että on hyvää." Kirsikka sanoi ja sitten he nauroivat.
"Hei pennut, pitäisi mennä nukkumaan. Ai sori Nala, unohdin ostaa sinulle oman pedin. Kai ei haittaa että nukut Shiran kanssa yhdessä?" Kirsikka kysyi. 

"Ei. Te on jutt kivaa!" Nala hihkui. 

"Käy minulle." Shira myöntyi ja kaksikko kömpi Shiran punaiselle makuualustalle. 

*Kylläpäs ovat riehakkaita.* Kirsikka naurahti mielessään ja lukitsi oven yöksi. Pennut jo nukkuivat. Kirsikka meni sänkyyn ja pian oli unten mailla.