Kirsikka Mouruposkessa 6

Shiran koulupäiväkirja
 
Ke koulupäivä 3
Heräsin aamulla iloisena siitä, että osasin laskea plus- ja miinuslaskuja, sekä tiesin, että lusikkaa ja veistä ei saanut laittaa mikroon. Näin unta, että saisin parhaimman todistuksen! Nyt pitää vain keksiä venäjänkielelle jotain, että osaisin sitä paremmin. Nalan kanssa nukkuminen oli kivaa ja on myös kiva, että Kirsikka sai hänet adoptoitua. Kuitenkin makuualusta oli vähän pieni meille molemmille, kun olin vähän kasvanut, mutta sentään olinme vielä sen verran pieniä.
Herätessäni Kirsikka kuorsasi sängyssä, peitto pään päällä. Virkeänä hyppäsin pois makuualustalta ja menin kaappiin, ja kaivoin esiin kynsiraspin, minkä olin eilen löytänyt kaapista.
Oletin, että hoitajani oli ostanut sen silloin kun olin koulussa. Sentään tiesin, että sillä hoidetaan kynsiä.
Menin sohvalle raspi mukanani ja menin istumaan. Huomasin, että eräs kynnestäni oli epämuodostunut ja väärissä kohtaa terävä. Hioin raspia kynttä vasten varovaisesti, sillä tiesin, että jotkut ovat satuttaneet itsensä sillä. Rapsutin kynnen sileäksi ja sitä tuntui mukavalle vetää sisään ja ulos. Innostuin tekemään niin muillekkin kynsilleni, sillä mielestäni nekään eivät näyttäneet hyvälle.
Olin sitten hionut ne ihanan tuntusiksi ja vein raspin takaisin kaappiin. Menin ikkunan ääreen. Näin auringon nousevan ja taivaan olevan punainen. Pitäisi herättää Kirsikka.
Hyppäsin sängylle ja pompin Kirsikan päällä. 

"Herää Kirsikka herää." nauin. Kirsikka avasi silmänsä. 

"Onko jo aurinko nousemassa?" hän kysyi. 

"Joo, katsoin jo ikkunan, nouse senkin laiskamato!" kiusoittelin, vihdoinkin voin kiusotella hoitajaani. 

"Okei okei, rauhassa. Tänään sinulla on kai kaikki aineet tänään." Kirsikka kertoi. Lopetin heti pomppimisen, ja päätin, että keskiviikot voisi olla hirveimmät päiväni, kaikki kolme oppituntia! Kirsikka herätti Nalan ja yhdessä menimme kouluun. Menin kouluun. 

"'eippa 'tila! 'uvaa koulupaivaa!" Nala toivotti mennessään. Menin sisälle ja katsoin pikaisesti lukujärjestystä. Siinä luki, että ensimmäisenä olisi matikkaa. Suuntasin kohti matikanluokkaa. Mentyäni luokkaan menin suoraan vapaan pöydän ääreen ja piilotin heti sinut ja kynäystäväsi. 

"Hei kaikki oppilaat ja hyvää huomenta! Tänään me tarkistamme läksyt ja opetellaan laskemaan kertotauluja. Kuka haluaa kertoa ensin läksynsä?" ope kysyi. Nostin heti ja ainoana oppilaana käpäläni ylös vastatakseni. Ope katsoi anovasti muita oppilaita, mutta kukaan muu ei viitannut. Lopulta hän antoi mun vastata. 

"Keksin, että voisin laskea omenoilla. Pluslaskut niin, että esimerkiksi mä olen syönyt yhden omenan ja syön sitten kolme lisää, olen syönyt neljä omenaa. Miinuslasku niin, että esimerkiksi minulla on viisi omenaa ja annan sulle ope, kolme omenaa, itselle jää kaksi." selitin. Ope katsoi minua yllättyneenä. 

"Hyvä Shira. Kuka muu haluaisi kertoa läksynsä?" ope kysyi ja katseli muita oppilaita. En kuitenkaan enää kuunnellut, sillä vaivuin taas ajatuksiini. Mietin jo seuraavaa oppituntia, venäjäntuntia. Mietin, mitä siellä käsiteltäisiin? Teenkö taas virheitä ja erehdyksiä? Pääni vilisi ajatuksia, mutta sitten muistin, että silloin oli matikantunti, ei venäjäntunti. Kuuntelin opea. 

"Hyvä. Nyt opimme kertotauluja. Kertolaskut ovat yksinkertaisia." ope selitti. 

"Ettehän varmaan jaksa kirjoittaa yksi plus yksi plus yksi plus yksi plus yksi ja niin edelleen. Sitä varten on kertolaskut. Jos haluaa laskea vaikkapa kuusi kertaa sen ykkösen, niin sitten laittaa vain, kuusi kertaa yksi, näin." Sitten hän piirsi taululle näin:
Esim 1x6=
"Oppilaat, kuka osaisi kertoa tuon vastauksen?" ope kysyi. Mietin hetken ja nostin käpälääni, mutta ope antoi jollekkin toiselle oppilaalle vuoron. 

"Onko se 13?" hän kysyi. 

"Ei ihan, kuka osaisi auttaa?" ope vastasi. Viittasin ainoana ja innokkaana, ja pitkän pohdinnan jälkeen ope antoi mulle vuoron. Sitten oloni tuli epävarmaksi. Entä jos mokaisin taas? Huokaisin kuitenkin syvään, pieni juttu tämä vain oli. 

"Onko se kuusi?" kysyin. 

"Oikein meni." ope myöntyi. 

*Huh!* helpotuin mielessäni. Sitten saimme eteemme pienen monisteen, missä oli joitain laskuja. 

"Harjoittelette plus-, miinus- ja kertolaskuja tuossa monisteessa. Tehtyänne monisteen luvallani saatte lähteä välitunnille." ope kertoi ja kaikki aloittivat touhuamaan. Menin hakemaan lainakynän ja aloitin kirjoittamaan. 

*Paljon on neljä plus kolme? Sehän on seitsemän.* laskin ja kirjoitin vastauksen ruudukkoon. 

*Sitten seuraava. Yhdeksän miinus kolme? Kuusi.* oivalsin ja kirjoitin taas paperille. 

*Sitten kaksi kertaa kolme? Jos on kolme omenaryhmää, jossa jokaisessa on kaksi omenaa, on yhteensä kuusi omenaa.* päättelin ja piirsin kauniin kuutosen. Jatkoin monistetta, kunnes pääsin pohdintatehtävään. 

*Jos Pikku ja Mini muistavat asiat aina väärin ja Miuku ja Mauku muistavat aina oikein, Lapissa kävi Mini ja Alpeilla kävi Mauku.* päättelin ja laitoin nimet oikeisiin ruutuihin. Tarkistettuani vielä monisteen läpi annoin monisteen opelle. 

"Hyvä Shira, voit mennä välitunnille." ope kertoi. 

"Mikä välitunti on?" kysyin. 

"Vartin vietto ulkona koulussa joidenkin tuntien välissä." ope vastasi ja lähdin ulos.
Huomasinkin, että siellä oli leikkipiha. Mutta tajusin, että mulla ei ollut mitään tekemistä, eihän mulla ollut koulussa kavereita, ainakaan vielä. Menin kauniin lammen äärelle ja istahdin rantaan. Katsoin peilikuvaani veden kirkkaasta pinnasta. Naamani oli vähän suttuinen ja siistin vähän naamaani käpälällä.
Olin pesyt naamani ja katsoin peilikuvaani tyytyväisenä. Aloin leikkiä vedellä, tehdä kynnellä kiemuroita ja kaikenlaisia kuvioita. Valvoja huuteli, että välitunti olisi loppu, nousin ylös ja lähdin kävelemään sisälle päin.
Menin venäjänkielen luokkaan. Olin joku kolmas oppilas siellä, ja oppilaita tuli vielä jälkeenikin.
Aloitimme oppitunnin. Venäjänkielenope oli piirtänyt taululle lauseen, näin:
меня зовут .....
"Kuka lukisi, mitä tuolla taululla lukee?" ope kysyi. Ope antoi minulle puheenvuoron, vaikken edes viitannut. Käännyin ja näin takanani oppilaan, joka viittasi vielä innokkaana. 

"Ööh, ope, en mä viitannut, tuo mun takana oleva viittasi." selitin. 

"No kerro silti vastauksen, kun kerran sait vastausvuoron." ope naurahti. 

"Ööh, mä tiedän vain M-, E-, H-, O-, B-, Y- ja T-kirjaimen, muita en osaa, mutta tiedän, että ne eivät ole samoja kun suomenkielessä." yritin, mutta ope vain tuijotti minua. 

"Okei, kolmas kirjain on N. Neljäs on JÄ. Shira, mikä ensimmäinen sana on?" hän kysyi. 

"Menjä." sanoin. 

"Kolmosen näköinen on Z ja neljäs on U. Sano nyt koko lause." ope kertoi. 

"Menjä zovut piste piste piste piste piste." vastasin.

"Pisteet jätetään pois ja sen tilalle laitat nimesi." ope kertoi. 

"Menjä zovut Shira. Mutta mikä se lause on suomeksi?" kysyin. 

"Lauseessa kerrot nimesi, Minä olen Shira." ope selitti. 

"Mutta nyt jatketaan oppituntia. Lasketaan venäjäksi yhdessä viiteen. Toistakaa siis perässäni, raz." 

"Raz." oppilaat toistivat. 

"Dva." ope jatkoi. 

"Dva." oppilaat toistivat. Sitten vielä sanottiin "Tri", "Chityri" ja vikana "Pjät". Sitten oppitunti loppui. Saimme läksyksi oppia ne numerot.
Seuraavaksi oli ruokailu. 

*Tulee varmaan taas jotain pahaa ruokaa.* ajattelin kävellessäni.
Katsoin valkoista riisipuuroa, joka näytti ja tuoksui hyvälle. Otin nopeasti maistiaisen ja se oli hyvää, niinpä otin sitä lautaselle. Salaattia en ottanut, koska mielestäni se ei olisi sopinut riisipuuroon.
Kun olin syönyt, vein astiat nopeasti pois, ja päivän päätteeksi olisi suosikkituntini, kotitaloutta.
Menin kotitalouden luokkaan ja istahdin vapaalle paikalle. Teimme yhdet omat muffinit. Kun laitoin taikinani vuokaan, täytin sen ensin puolilleen ja laitoin keskelle suklaata, sitten laitoin lopun taikinan päälle. Paistoin sen uunissa, ja sillä aikaa tein kuorrutteen. Tein siitä mansikan makuista, mutta väriltään sinistä tai liilaa. Kun otin muffinin uunista, laitoin sen ritilälle hetkeksi kylmenemään, ja sitten pursotin kuorrutteen. Kävin hakemassa toiselta oppilaalta strösseliä. Sillä oli sateenkaarenväriset-, suklaa- ja vaniljaströsselit. Otin suklaaströsselit ja palasin takaisin muffinini ääreen. Ripottelin strösseliä päälle. Sitten se oli valmis. Näytin sen kotitalouden opelle ja se sanoi, että se oli hyvännäköinen. Sitten me söimme muffinit. Mun oli toosi hyvää. Sitten kouluhan jo loppuikin, taas.

Hoitotarina:
Kirsikka käveli pois koululta Nalan kanssa. 

"Mitä sinä haluaisit tehdä tänään?" Kirsikka kysyi pennulta. 

"En mina tieda. 'aluan leikkia. Mennaan minimelenlannalle!" Nala innostui. 

"Okei Nala, mennään vain. Haluatko uida siellä?" kysyin. 

"Joo!" Nala vastasi. 

"Mennään hakemaan hoitolasta sinulle pyyhe kylppäristä." Kirsikka sanoi ja kaksikko käveli hoitolaan.
Heidän mentyä hoitolaan kaksikko haki nopeasti kylppäristä pyyheen Nalalle. Sitten he suuntasivat kohti minimerenrantaa.
Päästyään minimerenrannalle Nala oli jo juoksemassa kohti rantaa. Hän oli kuitenkin vielä niin pieni, että Kirsikka sai hänet nopeasti kiinni. 

"Rauhassa pikkuinen." Kirsikka rauhoitteli pentua. 

"Okei." Nala sanoi harmistuneena. Kirsikka meni jotain muutaman metrin päähän rannasta ja istahti penkille. 

"Voit mennä nyt uimaan, mutta älä mene syvälle, tassut pitää yltää pohjaan!" Kirsikka huusi kun Nala jo viiletti mennessään. Nalan pulikoidessa Kirsikka vain tuijotti pentua herkeämättä. Pulikoinnin jälkeen pentu juoksi Kirsikka kohti. 

"Kulma!" Nala kiljaisi. Kirsikka haki pyyhkeen ja otti hytisevän pennun pyyhkeeseen.
Kuivattua pennun alkoi tuulla. 

"Mennään takaisin hoitolaan." Kirsikka sanoi. 

"Mutta 'aluan kelata timpukoita." Nala valitti. 

"Jätetään se ensikerralle. Tänne jäätyy." Kirsikka selitti ja nousi ylös. Sitten hän juoksi kohti hoitolaa.
Avattuaan oven Shira oli palannut. Hän toisti viittä eri sanaa. 

"Tri, chetiri, pjät, ai hei! Sainkin juuri läksyt tehtyä." Shira kertoi. 

"Hyvä Shira." Kirsikka kehui. 

"Mutta, tänään olisi kylpypäivä." 

"Eii!" Shira valitti. "

Jee, kulpu on palatta!" Nala innostui. Kirsikka ja Shira katsoivat kummastuneena pentua. 

"Joo, kulpuhan on palatta!" Nala vakuutti. Kirsikka kohautti olkiaan . 

"No mennään nyt kylppäriin. Voidaan samalla viedä tämä pyyhe pesuun." Kirsikka kertoi. 

"Mikä pyyhe?" Shira ihmetteli. 

"Nala kävi uimassa minimerenrannalla." Kirsikka kertoi. 

"Aa." Shira äännähti.
Kolmikko käveli kohti kylppäriä.
Päästyään sinne Kirsikka täytti ammeen vedellä. Sitten hän lisäsi shampoota. 

"Kumpi ensin?" Kirsikka kysyi. 

"Mina mina mina!" Nala jankutti pomppien. Kirsikka nosti Nalan ammeeseen. 

"Sitten sinä." Kirsikka sanoi ja tarttuu Shirasta kiinni. 

"Sinähän sanoit että Nala ensin." Shira ihmetteli. 

"Niin hän menikin. Te olette yhtäaikaa ammeessa." Kirsikka naurahti laskiessaan Shiran ammeeseen. Sitten Kirsikka alkoi pesemään Nalaa. Se ei mennyt kauaa, sillä uidessaan Nalasta on tullut puhtaampi. Sitten oli Shiran vuoro, vähän vastentahtoisesti. 

"Ehei." hän valitti välillä. Shira oli jauhoissa ja päälaesta löytyi kuorrutetta. 

"Mitä olet tänään leiponut?" Kirsikka kysyi. 

"Mistä sinä tiedät että tänään leivottiin?" Shira ihmetteli. 

"Olet ihan jauhoissa ja kuorrutteessa." Kirsikka naurahti. 

"Aa, no me leivottiin yhdet muffinit." Shira selitti. 

"Eii, nut ammeen veti on likainen, kotka tiita on tullut outoa." Nala valitti. Kirsikka otti Nalan ammeesta, kääri pennun pyyhkeeseen ja jatkoi Shiran pesemistä.
"No niin, nyt sinäkin kääriydyt pyyhkeeseen." Kirsikka kertoi Shiralle ja otti tämän ammeesta. Kirsikka tyhjensi ammeen ja kääri pennun pyyhkeeseen.
Kuivattua Shiran hän päästi tämän vapaaksi. 

"Nyt mennään huoneelle." Kirsikka kertoi ja kolmikko meni huoneelle.
"Oho, unohdettiin käyttää noita hoitotuotteita. No, toivottavasti ei haittaa, jätetään se sitten ensi kertaan." Kirsikka naurahti heidän saapuessaan huoneelle. "Minä käytin aamulla raspia kynsiini." Shira kertoi. 

"Shira, siinä olisi voinut käydä vaikka ja mitä, eikä meillä ole esim laastareita. Mieti ensikerralla ennen kuin teet jotain vastuutonta." Kirsikka torui. 

"Mutta Kirsikka, oli tylsää." Shira puolustautui. 

"No olisit ottanut kaapista jonkun lelun ja leikkinyt sillä. Tuossa olisi voinut sattua vaikka mitä." Kirsikka jatkoi. 

"Ööh, Kirsikka, sinä sanoit tuon jo." Shira kertoi. 

"Eihän sillä ole siltikään mitään väliä, mieti kuinka pahasti siinä olisi voinut käydä." Kirsikka jankutti. 

"Kiltikka, voitko lopettaa tuon liitelun. Tai ainakin mielettani te nauttaa liitelulle." Nala pyysi. 

"Olet Nala oikeassa." Kirsikka myöntyi huokaisten. 

"Mutta muista Shira." Kirsikka vielä jatkoi. Heidän mentyä sisään huoneeseen Nala ja Shira juoksivat punaiselle makuualustalle kilpaa. 

"Jee, minä voitin. 'ei, min ä opin uuden kiljaimen!" Nala iloitsi. 

"Sinä voitit sen takia koska otit varaslähdön." Shira sanoi leikkimielisesti. 

"Nala, anteeksi, ettei sinulla ole vieläkään mitään nukkuma-alustaa, mutta haluaisitko nukkua Shiran tyynykasassa?" Kirsikka kysyi. 

"Okei." Nala kertoi, tepsutti leuka pystyssä kasalle, kupsahti siihen ja nukahti. 

"No, hyvää yötä Shira." Kirsikka toivotti ja hyppäsi sänkyyn, samalla kun Shira meni mukavasti punaiselle makuualustalleen.