Luku 7

Shiran koulupäiväkirja
 
To koulupäivä 4
Olin herännyt Nalan töytäisyyn. 

"S'ila, t ä n ää n aloitan koulun!" Nala hihkaisi.

 "Nala, osaat Ä- ja S-kirjaimen. Onnea!" onnittelin. "Tied ä n. Mutta t ä n ää n aloitan koulun! Minulla on aineina matikka, lanska ja kuvataide." Nala jatkoi. 

"Kiva." sanoin. Menimme herättämään Kirsikan. 

"Koulu koulu koulu!" nauimme ja hypimme hoitajamme päällä. 

"Juu, nousen koko ajan." Kirsikka rauhoitteli ja nousi tooooosi hitaasti ylös. Kirsikan tehtyä aamutoimeet olimme jo ovella. 

"No, älkää innostuko liikaa. Säästäkää energianne kouluun." Kirsikka naurahti avatessaan oven ja mä ja Nala ampaistiin ulos.
Mentiin kouluun. Pihalla me hyvästeltiin Kirsikka ja kaksistaan menimme sisälle. 

"T ä n ää n meill ä on taitoaine, matikka ja luokailu." Nala luetteli katsoessaan lukujärjestystä. 

"Meidän pitää nyt mennä eri luokkiin, haluatko kirjoittaa koulupäiväkirjaani?" kysyin. 

"Vaikka." Nala vastasi. 

"Voit kirjoittaa sitten kun oon itse kirjoittanut tän päivän." kerron ja sitten me eroamme. Menen kotitalouden luokkaan. Saimme tietää, että tekisimme teeleipiä. Otin jauhot, porkkanan, juuston, maidon ja rasvan. Raastoin porkkanan ja juuston. Sitten sekoitin kaikki ainekset paistinlastalla. Levitin pellille taikinan ja paistoin sen uunissa vartin. Sillä aikaa teimme tehtäviä. Otin välineidentunnistustehtävän. Ensimmäisen tiesin heti, se oli vatkain. Seuraava oli paistinpannu ja seuraava sauvasekoitin. Sitten oli jotain, mitä en tunnistanut. Se oli se väline, jota pyöritetään taikinan päällä, että siitä tulisi litteä. Kysyin opelta, ja hän sanoi, että se oli kaulin. Kirjoitin sanan paperille. Sitten tunnistin vielä siivilän. Katsoin kelloa, ja se näytti, että teeleipäni olisi pian valmiita. Menin uunin luo, ja ne näyttivät kivan kullanruskeilta. Otin ne uunista ja siirsin ne varovaisesti leipäkoriin. Sitten saimme syödä. Söin yhden leivän ja kävin kysymässä opelta: 

"Saanko antaa toisen leivästäni hoitokaverilleni?" 

"Kyllä voit, ota tämä paperipussi, voit viedä sen siinä." ope vastasi ja ojensi paperipussin. Pakkasin leivän ja sitten piti mennä välitunnille.
Etsin Nalan ja piankin löysin hänet kävelemässä ulos. 

"Nala, odota!" huusin hänen perään ja Nala pysähtyi. Kipitin hänen luokseen. 

"Ollaan yhdessä välitunnilla." ehdotin. 

"Okei." Nala vastasi ja meninne pihalle. 

"Leivoin teeleipää. Haluutko?" kysyin Nalalta ottaen esille teeleivän 

"Okei." hän vastasi ja nappasi leivän. Sitten hän söi sen kaikessa rauhassa. 

"Hyvää." hän oli sanonut.
Hänen syötyään leivän menimme puun alle. Leikimme hippaa vähän aikaa, kunnes välitunti loppui.
Menimme sisälle ja yhdessä matikantunnille. Opimme laskemaan jakolaskuja. 

"Jos on neljä omenaa ja sinä ja ystäväsi jaatte sen reilusti, molemmat saisivat kaksi omenaa." ope oli neuvonut.
Olin Nalan pari, ja meidän piti jakaa kuusi sydäntarraa. Otimme molemmat ensin yhdet, sitten toiset. Jäi kaksi tarraa, ja otimme molemmat yhden. Kerroimme aikaansaannoksestamme opelle, ja hän antoi meille pienet monisteet. 

"Tehtyänne monisteen voitte lopputunnin piirtää." ope oli kertonut. Monisteessa oli plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskuja, sekä yksi päättelytehtävä. Tehtyäni monisteen hain paperin ja aloin piirtämään mansikkaa. Nala oli tehnyt monisteen ennen mua valmiiksi ja oli saanut melkein valmiiksi ihan aidonnäköisen kirsikkapuun! 

"Se oli jo aloitettu kuvataiteen tunnilla." Nala kuiskasi ujosti. 

*Aa.* ajattelin, mutta silti se oli mielestäni edelleen hieno. Matikantunnin loputtua menimme syömään. Ruuaksi oli kalapihvejä. Syötyämme menimme huoneelle.

Nala:
Ui jui, jee saan kirjoittaa Shiran koulupäiväkirjaan! Osaan sitten kirjoittaa H- ja R-kirjaimen, mutten osaa vielä lausua niitä. Kun olimme Shiran kanssa eronneet, menin kuvataiteen luokkaan. Seurasin sinne vieviä kylttejä ja merkkejä. Kuvataiteenopettaja oli mukava. Me saatiin piirtää mitä halusimme, saimme käyttää luovuuttamme. Piirsin paperille kirsikkapuun, sillä olen nähnyt Mouruposkessa niitä. Piirsin puun oksia ja kukkia. Siinä puussa kirsikoita ei ole vielä kasvaneet ja kukat alkoivat lentää. Opettajan mielestä tein hyvää työtä, mutta ajankäyttö kävi kalliiksi. Puun piirtäminen oli silti mielestäni rauhoittavaa. En ehtinyt piirtää koko kirsikkapuuta, mutta eihän se minua haitannut. Emme käyttäneet koko oppituntia piirtämiseen, me myöskin tutustuttiin eri välineisiin. Innostuin kaivertamisesta, se näytti todella hienolta. Saimmekin tietää, että tekisimme sitä ensikerralla. Me emme saaneet läksyä. "Voinko jatkaa piirustustani hoitolassa?" olin kysynyt opettajalta. "Miksi et saisikaan? Tietenkin voit jatkaa!" opettaja oli naurahtanut. Iloisena menin välitunnille. *Missäköhän Shira on?* ajattelin. Piankin kuulin kutsohuudon takaa ja näin Shiran. Voi anteeksi, en ehdi kirjoittaa enempää, pitää mennä, hei Shira odotaa!

Hoitotarina:
Kirsikka käveli takaisin hoitolaan. 

*Nopeastihan Nalakin kehittyi pikkupennuksi.* hän naurahti mielessään. Mutta nyt hänellä ei olisi mitään tekemistä, kun molemmat kisut olisivat poissa.
*Ehkä voisin käydä moikkailemassa adoption kisuja.* hän ajatteli kävelessään ovesta sisään ja suuntasi adoptioon. Siellä kisut olivat leikkimässä, nukkumassa tai jotain muuta tekemässä. Kirsikka katseli kisuja. 

"Hei." Kirsikka tervehti muutamaa kisua, mutta kisut eivät edes kääntyneet nähdäkseen tervehtiän. 

*Hm, ei sitten.* hän tuhahti mielessään. Kirsikan jalkoihin tökki hellästi käpälä. Kirsikka katsoi alas ja näki harmaan pienen kollikissan, kuitenkin isomman kuin Nalan ja Shiran. 

"Ööh, niin, ei kannattaisi olla noiden juttusilla." kolli kertoi todella ujosti ja epävarmasti. 

"Juu. Kuka sinä olet?" Kirsikka kysyi. 

"Minä olen Tuhka." kisu kuiskasi hiljaa. 

"No hei Tuhka." Kirsikka tervehti ystävällisesti. 

"Juuh, ööh, voitko, ööh, leikkiä, ööh, kanssani? Ei ole oikein kavereita täällä adoptiossa." Tuhka kysyi epävarmasti. 

"Tietenkin voin." Kirsikka kertoi iloisena, nyt hänellä olisi tekemistä. Kaksikko meni leikkihuoneelle.

"Ööh, en ole nähnyt sinua aiemmin, ööh, oletko uusi hoitaja täällä?" Tuhka kysyi. 

"No juu, tulin tänne noin kuukausi sitten." Kirsikka vastasi. 

"Ööh... mitä leikitään?" Tuhka jatkoi. 

"No mitä sinä haluat?" Kirsikka kysyi. 

"Ööh, voitko pelata kanssani piilosta?" Tuhka ehdotti. 

"Mikä ettei. Mene ensin piiloon." Kirsikka ehdotti ja meni laskemaan. Laskettuaan hän meni etsimään Tuhkaa. Piankin hän löysi pennun lelulaatikosta.

"Okei, nyt sinun vuoro." Tuhka kertoi ja meni laskemaan. Kirsikka meni kaapin taakse. Tuhka löysi Kirsikan. 

"Tämä on vähän tylsää. Haluan raitista ilmaa." Tuhka kuiskasi. 

"No mennään markettiin. Voit verrytellä jalkojasi ja minä voin tuhlaa pennit." Kirsikka ehdotti. 

"Mutta enhän saa poistua hoitolasta." Tuhka vastusteli. 

"Niin, ilman seuraa. Mennään." Kirsikka korjasi. 

"Selvä." Tuhka suostui ja kaksikko lähti markettiin.

"Ketä sinä hoidat?" Tuhka kysyi matkan varrella. 

"Shiraa ja Nalaa." Kirsikka vastasi.

Heidän mentyä markettiin Kirsikka otti kärryn ja meni kauppaan. 

*Mitä ostaisin? Voisin ottaa budjetiksi 16 penniä. Voitaisiin pitää pentujeni kanssa pieni eväsretki.* hän päätti ja meni makeisosastolle ja nappasi mansikkatikkarit, mustikkatortut ja suolaisen kermapiiraan. Myöskin tuli ostettua minikynät ja muuta, sitten Kirsikka meni kassalle.
Maksettuaan ostokset hän meni takaisin hoitolaan Tuhkan kanssa. Vietyään Tuhkan takaisin adoptioon hän meni huoneelle. Siellä häntä odotti yllätys.

Sillä välin:
Shira ja Nala palasivat koulusta. 

"Mitäköhän tehtäisiin? Nythän ei tullut läksyä." Shira pohti. 

"No niinp ä. Menn ää n 'uoneelle katsomaan." Nala ehdotti ja kaksikko meni huoneelle. Kirsikka ei kuitenkaan ollut siellä. 

"Menn ää n jonnekkin. On tyls ää." Nala ehdotti. 

"Okei, mennään vaikka Ennustuskojuun, voidaan ostaa sieltä jotain." Shira ehdotti ja kaksikko lähti. Shira otti pennit. Kaksikon päästyä Ennustuskojuun he katsoivat juomia. 

"Katso tuota pinkki ä juomaa! Mikä se on?" Nala ihmetteli. 

"Se on varmasti joku rakkausjuoma kun siinä on sydämiä. Mutta mikä toi kynäjuoma on?" Shira jatkoi. 

"En tied ä, mutta ei oteta sit ä, koska tuskin sin ä k ää n halua juoda kyniä." Nala perusteli. 

"No joo. Entäs tuo sininen, jossa on kuu?" Shira pohti. 

"Ei hajua, ehk ä joku y ö n ä k ö juoma?" Nala arveli.

"Otetaan selvää. Tuskin se mitään myrkyllistä on, ei sitä muuten myytäisi. Shira meni ostamaan juomaa.

"Okei. Se tekee 20 penniä. Kummalle teistä se tulee?" simssiliini kysyi. 

"Emmekö voida jakaa sitä?" Shira ihmetteli. 

"Ei, kaikki Ennustuskojun jutut ostetaan aina niin, että se ei voi olla yhteinen." simssiliini selitti. 

"No höh. Nala, ota jotain, minä voin juoda tämän." Shira käski. 

"Otan nimianalyysin, koska muuten pennit eiv ä t liitt ä isi." Nala selitti. 

"Se on sitten 25 penniä." simssiliini kertoi ja Shira ojensi pennit. 

"Minäpä menen tekemään sen nimianalyysin." simssiliini päätti kissakaksikon lähdettyä Ennustuskojusta. 

"Juon nyt." Shira kertoi ja joi litkun. Nala tuijotti koko ajan ystäväänsä. 

"S'ila, milt ä tuntuu?" Nala kysyi epäröiden hetken päästä. 

"Miksi Nala!" Shira huusi. Nala juoksi pelästyneenä kauemmas. 

"Kyllä nyt vähän ärsyttää tietenkin se temppusi." Shira puhui ärsyyntyneenä. 

"Miksi olet tuollainen? Et sin ä ole oikeasti tuollainen." Nala piipitti. 

"Tietenkin en ole tällainen normaalisti, koska olet huijanut minua juomaan sattumusjuomaa." Shira kertoi ärsyyntyneenä. 

"Mill ä tavalla huijasin?" Nala ihmetteli itsekkin vähän suuttuen ja tuli lähemmäs Shiraa. 

"Huijasit minua juomaan se sattumusjuoma tietenkin!" Shira kertoi. 

"Mik ä sattumusjuoma?" Nala ihmetteli. 

"Se keltainen juoma, jonka sinä huijasit minua juomaan!" Shira selitti. 

"Itse halusit juoda sen." Nala vastusti. 

"Tietenkin, toosi kiva tekosyy." Shira sanoi. 

"Min ä menen huoneelle ja kysyn Kilsikalta apua, ehk ä h ä n osaa auttaa sinua." Nala kertoi ja lähti. Shira jäi jupisemaan yksin. 

"Se pieni ärsyttävä karvakasa." Shira jupisi ja meni Nalan perään. Huoneelle päästyään Nala oli selittämässä kaikkea Kirsikalle.

Palataan Kirsikan luo

Kun Kirsikka pääsi huoneelle, tuli häntä vastaan vain pieni Nala. 

"Missä on Shira?" Kirsikka ihmetteli. 

"Me mentiin Ennustuskojuun ja ostettiin minulle nimianalyysin ja S'ilalle jonkun juoman ja kun S'ila oli juonut sen h ä n syytteli minua ett ä olisin huijanut h ä nt ä juomaan sattumusjuoman." Nala selitti nopeasti. 

*Voi pennut...* ajatteli Kirsikka turhautuneena. 

"Sattumusjuoma on ehkä arponut Shiralle ärsyolon. Menen tarkistamaan kaapista." Kirsikka kertoi ja meni kaapille. Shiran kohdalla oli sattumuksissa vihainen kakka. 

"Joo, Shiralla on ärsyolo. Ja sinun nimianalyysisi on valmis. Mutta ei katsota sitä nyt." Kirsikka kertoi ja sulki kaapin. Samassa Shira tuli sisään. 

"Mur!" Shira murahti. 

"Okei, mennäänkö eväsretkelle Naukukukkulalle, nythän on hyvä ja lämmin sää. Samalla Shira voisi vähän rauhoittua." Kirsikka ehdotti mulkaisten sivusilmällä Shiraa. 

"Joo, menn ää n!" Nala innostui. 

"Aargh, taas jotain kävelyä, minähän sainkin jo tarpeeksi." Shira tuhahti. 

"Se parantaa oloasi." Kirsikka selitti. 

"No jos on niiiin pakko." Shira myöntyi ja lähti laiskasti ovelle. Kirsikka pakkasi tikkarit, minikynät, aurinkorasvan, mustikkatortut ja piiraan. 

"No niin, valmiina lähtöön." Kirsikka ilmoitti ja kolmikko lähti Naukukukkulalle.
"Ei jaksa." Nala valitti kolmikon ollessa melkein perillä. 

"Vielä vähän niin saat levätä." Kirsikka lohdutti. Piankin he pääsivät huipulle.
"Vau mitk ä maisemat!" Nala ihasteli. 

"Pyh, on nälkä." Shira tuhahti. Kirsikka otti esille mustikkatortut ja pennut ottivat tortut innokkaasti, tai no, Shira vähän kärttyisen innoissaan, kun oli kerran nälkä. Kirsikka meni ruohikolle makaamaan ja katsoi ylös aurinkoon. 

"Harvinaisen lämmin kyllä on kun on syksy." Kirsikka totesi.
Pentujen syötyä tortut Nala pomppi Shiran ympärillä. 

"Leikit ää n, leikit ää n, leikit ää n, leikit ää n." Nala nalkutti. 

"Okei okei, jos en tarvitse kuunnella tuota jankuttamista." Shira tuhahti. 

"Jee, ollaan piilosta. Sin ä menet ensimmäisenä piiloon." Nala innostui. 

"Hahhahhaa tosi hauskaa." Shira sanoi innottomana ja meni piiloon puun taakse.
Nalan laskettua hän meni etsimään Shiraa, ja piankin löysi tämän puun takaa. 

"Jee, löysin sinut." Nala ilahtui. 

"Jee." Shira sanoi tunteettomasti. 

"S'ila, t ä m ä ei ole yht ää n kivaa kun olet tuollainen." Nala ilmoitti. 

"No ei sitten leikitä jos se sinua häiritsee." Shira kertoi. 

"Pennut, tulkaa." Kirsikka pyysi ja pennut tulivat hämmästyneinä hoitajansa luo. Kirsikka kaivoi esilemle aurinkorasvan ja levitti sitä iholleen. 

"Otetaan vähän aurinkoa, tai voitte nukkuakkin." Kirsikka ehdotti. 

"Okei." pennut vastasivat ja kävivät pitkäkseen nurmelle. Shira oli pian jo unessa, ja vähän myöhemmin Nalakin. Pian Kirsikkakin.

"Herätkää nyt pienet." Kirsikka maanitteli hänen herättyään. 

"Okei." Nala vastasi ja pomppasi ylös. 

"Höh." Shira puolestaan vastasi mutta kuitenkin nousi. 

"Minulla on teille pienet lahjat." Kirsikka kertoi ja kaivoi esille minikynät. 

"Nalalle sininen, koska tiedän että pidät sinisestä, ja Shiralle ihanan pinkki." Kirsikka kertoi ja ojensi kynät. 

"Kiitti Kilsikka." Nala kiitti.

 "Sama." Shira ilmoitti ja nappasi kynän. 

"Eikö pennut olisi hyvä aika palata takaisin hoitolaan?" Kirsikka kysyi. 

"Okei." pennut vastasivat ja sitten he lähtivät hoitolaan.
Päästyään huoneelle Kirsikka meni kylppäriin Shira ja Nala mukana.
"Hyi mitkä kynnet teillä on! Minäpä käyn hakemassa raspin." Kirsikka huomasi kylppärissä ja meni takaisin huoneelle.
Otettuaan kaapista raspin ja samalla otti myös kynsilakan hän palasi kylppäriin.
"No niin, Nala, näytä kynnet niin voin hoitaa ne." Kirsikka pyysi ja Nala näytti kynnet. Hitaasti raspilla Kirsikka hioi Nalan kynsiä.
"Haluatko lakkaa?" Kirsikka kysyi. 

"Joo!" Nala ilmoitti ja Kirsikka avasi purkin. Sitten hän alkoi sivelemään Nalan kynsiä lakalla. "Tuo kutittaa!" Nala kikatti.
"Nyt sinun vuorosi Shira." Kirsikka kertoi ja päästi Nalan. Vastentahtoisesti Shira näytti kynnet ja Kirsikka hioi niitä.
"Haluatko sinäkin lakkaa?" Kirsikka kysyi. 

"En." Shira vastasi ja perääntyi. 

"No niin. Nyt huoneelle." Kirsikka kertoi ja kolmikko palasi huoneelle.
Kirsikka pani raspin ja kynsilakan takaisin kaappiin ja sitten hätisti pennut unille, ennen kuin itse lukitsi oven ja meni nukkumaan.