Luku 3

Hupsun turkin raapimisen ääni kaikui hiljaisessa huoneessa, kun minä yritti tehdä etäopiskelua. Avasin videopuhelun luokkani kanssa, ja meillä olisi "kuulumistunti".
"Kirsikka, laittaisitko äänet pois päältä. Onko sinulla joku ihottuma?" opettaja kysyi. Vilkaisin Hupsuun joka raapi itseään hullunlailla.

"Ei minulla, mutta hoidokkikissallani näköjään on." vastasin, ja tuijotin herkeämättä hoidokkiani.
"Ei tässä mitään..." poika ähki taustalla.

"Ope, voinko poistua ja viedä kisuni eläinlääkäriin?" kysyin.

"No voit ensin sanoa, miten siellä menee. Voit sitten poikkeuksellisesti lähteä, jos hätä noin suuri on." opettajani kertoi. Huokaisin syvään, sillä Hupsu näytti räjähtävän, mutta olihan se parempi kuin ei mitään.


Kun pääsin vihdoin ja viimein pois puhelusta, menin ottamaan Hupsun syliini. Pentu kuitenkin sähisi ja raapi minua kun koskin häneen.

"Hupsu!" karjuin vihaisena.

"Älä koske!" murisi Hupsu. Hain itselleni käsiin laastaria, Hupsu teki vertavuotavat haavat.

"Sitten kävelet itse Eläinlääkäriin." sanoin.

"Häh? Ei todellakaan!" Hupsu maukui.

"Sinun pitää päästä tuosta raapimisesta eroon." kerroin.

"Eihän mulla tässä mitään." Hupsu sanoi ja raapi korvaa.


Päästyämme Eläinlääkäriin menimme vastaanotolle. Kissoja oli siellä paljon. Oikeastaan kaikki hoitajat ja niiden kissat oli paikalla.

"Moonlight ninja." Raita kutsui, ja Usva123, uusin hoitaja, käveli sisälle sylissään juuri syntynyt Moon. Tämä näytti siltä kuin ihan juuri oksentaisi.

"Aurinkoinen Hups-Uilija Kehräläinen." Täplä kutsui ja menimme sisälle huoneeseen.

"Sinulla on hauska nimi. Miten voin auttaa?" Täplä naukaisi lempeästi.

"Hupsulla on kokoajan joku raapimisonhelma." selitin.

"Eikä ole." Hupsu murjotti pureskellen häntää.
"Selkeää. Kissallanne on tullut Punainen mato." Täplä kertoi ja meni penkomaan kaappia.

"Häh, en mä mitään mattoa mussa nää." kissani ihmetteli ja naurahdin. Täplä tuli mukanaan kaksi rasvapakettia.

"12 kolikolla saatte nämä, jolla pääsette madosta eroon. Käyttöohjeet on tuon punaisen kyljessä tarrana." tyttökissa kertoi.

"Kiitos." sanoin, ja ojensin kolikot.

"Kiva kun voin auttaa. Onhan tämä työtäni." Täplä hymyili. Sitten lähdimme huoneellemme. Käyttöohjeen ensimmäisessä kohdassa luki, että ensin piti kisu pestä punaisella voiteella kuin shampoolla.
*Voi että... Kaupasta puuttuu edelleen kylpyammeet. Pitäispä käskeä Kaupan lisätä ne valikoimaan. Noh, yritetään keksiä jotenkin miten päästä yhteiseen kylppäriin...* mietin, ja sitten päähääni pälkähti ajatus.

"Hupsu. Leikitään sellaista leikkiä, jossa minä vien sinut jonnekkin kun sinulla on silmät kiinni, ja sitten sinun pitää arvata, missä olemme, kun annan luvan." kerroin, ja laitoin taskuuni punaisen voiteen sekä valkoisen rasvan, toinen niistä purkeista mitä Täplä antoi.

"Joo!" Hupsu innostui heti. Nostin Hupsun muhkeimmalle tyynylle mitä löysin, ja tämä painoi päänsä sinne sanoen:

"Valmiina lähtöön!"

Avasin huoneemme oven hiljaa ja kävelin käytävällä. Ensin poikkesimme odotustilassa, sitten varaylläpitäjien huoneessa, joka oli tyhjä, kun VYPt oli näköjään ansaitulla pienimuotoisella lomallaan. Sitten olimme menneet vielä adoptioon, jonka jälkeen vihdoin kylppäriin. Lukitsin oven hiljaa perässäni.

"No niin, arvaa, missä me ollaan."

"Ööh... Meijän huonees?" Hupsu arveli.

"Noh, voit nostaa pääsi." sanoin. 

*Toivottavasti hän suhtautuu veteen hyvin.* toivoin mielessäni. Kun Hupsu nosti päänsä tyynystä, tämä alkoi kiljumaan täyttä kurkkua näkemästään.

"Ei kylpyä eiiii! Mä varmaan nukahdin kesken matkan!" hän ulisi.

"Sinä menet nyt kylpyyn että pääset madostasi eroon." kerroin napakasti, ja aloin täyttämn ammetta. Hupsu hyppäsi oveen ja yritti saada sitä auki yhä ulisten.

"Jos et tule terveeksi niin et pääse Pääsiäisriehaan!" uhkailin. Ulina lakkasi.

"Mutta en mä haluu kylpyy." tämä murjotti.

"Joka tapauksessa sinä menet." ilmoitin, otin Hupsun käsiini nopeasti ja heitin tämän ammeeseen. Vettä roiskui ammeen yli.

"Ääää, mä uppoon!" Hupsu huusi hädissään ja räpiköi vedessä.

"Rauhoitu Hupsu. Tassusi yltävät pohjaan, koska olet pikkuammeessa." selitin rauhallisesti. Poika kokeili pohjaa ja rauhoittui saadessaan tukea siitä.

"Ei tämä niin pahaa olekaan." tämä myönsi.

*Olisipa hän vain mennyt sinne itse ilman huutoja.* ajattelin, mutta jätin sen kuitenkin sanomatta. Annoin hoidokkini polskia iloisesti vedessä hetken.

"No niin, nyt on aika sitten hankata sinua tällä punaisella voiteella." totesin ja otin sen taskustani esille. Plöräytin purkista voidetta hoitolan yhteiseen harjaan, ja sitten hankailin sillä Hupsun turkkia. Voide muuttui hetkessä vaahdoksi ja se värjäsi veden vaaleanpunaiseksi. Hupsulta pääsi "WAU"-efekti kun tämä aukaisi suutaan ihmeissään. Pojalla meni kuitenkin shampoota avonaiseen suuhun, ja tulokseksi tämä aivasti muutaman vaaleanpunaisen kuplan. Katsoin purkissa olevaa käyttöohjeen toista osaa, jossa käskettiin pyyhkiä kissa kuivaksi. Nostin Hupsun (hän hieman vastentahtoisesti) ammeesta ja käärin tämän lainapyyhkeeseen. Hupsu halusi ravistella turkkinsa itse, mutta toruin häntä että kissat eivät käyttäydy kuin koirat. Hupsun ollessa kuiva karva oli pörhistynyt niin, että poikakissa näytti isolta karvapallolta. Päätin ottaa lainaan vielä kamman ja harjata Hupsun turkin sileäksi.

*Pitäisi itsekin ostaa nämä asiat, ettei joka kerta tarvitse lainailla.* pohdin kammatessani, mutta tajusin sen olevan aika mahdotonta käydä nyt Kaupassa, olihan kolikkoni loppu. Kun Hupsun turkki oli taas normaali, siirryin vielä viimeiseen vaiheeseen. Piti käyttää valkoista rasvaa kuin jotain turkin kiiltoainetta. Teimme sen työtä käskettyä.

Kun kylppärin sotkutkin oli siivottu, palasimme huoneellemme. Avasin puhelimeni, ja näytin suunnitelmaamme Pääsiäisriehaasta.

"UUUU." Hupsu ihasteli.

"Niinpä." huokaisin hymyillen pennun reagoimiselle.

"Mä haluun vetää mämmii! Ja ettii pääsiäismunii! Ja olla pukukilpailussa ja söpöyskisassa. Mä hauun päästä kaikkiin!" Hupsu vaati.

"Saat tietenkin." naurahdin. "Niin kuin kaikki muutkin."
Hupsu jäikin sitten loppupäiväksi selaamaan suunnitelmia mielenkiinnolla.

"Ilmoittaudutaan sitten myöhemmin kun laitan uutisiin (blogiin) tarkemmat tiedot tapahtumasta ja jaan osallistumiskutsut." selitin.

"Jee." Hupsu iloitsi. 

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita