Riehakas Pääsiäisrieha
*Hetkonen hetkonen. Eihän meillä ole telkkaria!* älysin, ja hieroin silmiäni. Ehkä se oli vain vainoharhaa?
Kuitenkin, se oli totta. Telkkari oli edelleen paikoillaan. Sieltä tuli jotain kuntoiluohjelmaa. Katsoin sitten pientä Hupsua, joka yritti tehdä X-hyppyjä telkkarin kuntotyypän perässä. Naurahdin kuitenkin Hupsun X-hypyille, sillä hän teki ne hiukan väärin. Muistin taas telkkarin, ja katsoin ovelle, en tiedä kyllä miksi. Se oli auki. Katsoin lattialle - siellä luikerteli kaapeli, joka lähti oven ulkopuolelta. Sitten käänsin katseeni telkkariin, ja tunnistin sen oleskeluhuoneen telkkariksi! Näköjään Hupsu oli raahannut sen sieltä asti meidän huoneeseen kunnolla vaivalla. Siinä riittäisi varmaan jo riittävästi kuntoilua noin pienelle kissalle.
*Mutta miksi tämä ei ottanut kaapelia irti?* ihmettelin mielessäni, ja naurahdin nähdessäni oven vieressä pistorasian, mihin Hupsu olisi voinut panna töpselin. Hupsu Hupsu.
"Hupsu, mitäs nyt oli päähäsi pistänyt?" kysyin uteliaana.
"Häh? Mun hän ei pistäny mikää amppari." poika ihmetteli keskeyttäen toimintansa.
"Siis mitä sinä nyt teet?" selventelin.
"Harjoittelen Pääsiäisriehaan." tämä sanoi katsoen minua "oletkos niin tyhmä että et tajunnut"-ilmeellään ja jatkoi sitten hyppelyään.
"Kuinka kauan?" jatkoin.
"Ehk tunnin. Mut hereil oon ollu kauemmi." Hupsu kertoi. "Kiva pyjama muuten!"
Katsahdin äkillisesti pinkkiin My Little Pony-pyjamaani, sitten taas avonaiseen oveen.
*Voiii eiiii, nyt hoitajat ja kissat ovat voineet tuijottaa pyjamaani ainakin tunnin.* ajattelin kauhistuneena, sillä yleensä tämän ikäinen olisi varmaan jo kasvanut siitä sarjasta. Todellisuudessa en vaan jaksanut ostaa, ja tämä oli ollut käytössäni jo useita vuosia. Menin kaapin taakse vaihtamaan nopsasti vaatteet ja sitten lähdin käytävälle mennen oleskeluhuoneeseen ja otin telkkarin töpselin irti pistorasiasta siellä. Onneksi kukaan ei huomannut minua.
Päästyäni huoneelle takaisin sain suljettua oven. Hupsu tuijotti minua murhaavasti.
"Hei Hupsu, laitan tänne sen kiinni." rauhoittelin, ja työnsin töpselin siihen oven viereiseen pistorasiaan. Pian telkkari oli taas päällä ja Hupsu jatkoi kuntoiluaan. Ajattelin sitten järjestellä riehaa ilmoittamalla kaikille tarkemmin tapahtumasta. Kun nekin hommat oli tehty, aloitin kouluhommat.
Kouluhommien valmistuttua aloin etsimään kokki- ja taidekerholaisia. Kun sain heidät kokoon, vein taidekerholaiset huoneeseen, missä rieha olisi, ja kokkikerholaiset keittiöön, että he voivat valmistautua päivän urakkaa varten. Itse menin kokkikerholaisten mukana keittiöön hakemaan nyyttäritarjonnat.
"Hei, voiko pari teistä auttaa minua?" kysyin hermostuneesti tasapainottelessani herkkujen kanssa, ja pian lattialla kieri jo vesimeloni. Pari kokkikerholaista kipitti auttamaan minua, toinen heistä otti sen vesimelonin myös.
"Onneksi sitä ei ole vielä pilkottu." tämä totesi, ja sitten lähdimme viemään syötävät juhlahuoneeseen.
Kun kaikki valmistelut tuli tehtyä, juhlahuoneen käki alkoi huutamaan viisi kertaa. Kello oli viisi, ja vieraat saapuisivat. Ensimmäisenä riensi heti Hupsu.
"No, aloitetaan!" tämä vaati innokkaasti.
"Odotetaan nyt vieraita ensin." naurahdin. Sanoessani tuon Vision tuli huoneeseen.
"Moi vain, tervetuloa!" huudahtin heti.
"Kiitos." Vision hymyili.
"Kannattiko nyt ottaa hoidokki?" kysyin ilkikurisesti.
"No varmaan." Vision hymyili. Katsahdimme kissoihimme. Hupsu ja Visionin kissa Felix alkoivat tehdä heti tuttavuutta.
"Moi!" Hupsu tervehti.
"Moi!" Felix tervehti takaisin.
"Ollaanks kavereit?" Hupsu kysyi.
"Vaikka." Felix sanoi ja hymyili.
"Mitä toit mukan?" Hupsu kysyi.
"En mitään, miten niin?" Felix ihmetteli.
"Sai tuua leluja. Otin tän leluhiiren ja hyrrrhrän." Hupsu kertoi ja esitteli lelujaan. "Hyrrrhrän salaisuus ei kuitenkaa oo viel paljastunu."
"Anna kuin näytän." Felix pyysi kohteliaasti, ja alkoi pyörittämään hyrrää.
"VOOUUUU." Hupsu ihasteli.
Muiden vieraiden tultua aloitin esittelypuheeni.
"Heippa vain, ja tervetuloa kaikki Pääsiäisriehaan! Tänään on ohjelmassa Söpöyskisaa, Temppukilpailua ja Munien etsintää! Luvassa on myös maksulliset Jäätelöbaari, Kasvomaalauskoju ja Nyyttäripöytä! Nyyttäripöydästä voi maksaa 5 kolikkoa, jos haluaa siitä syödä! Lisää infoa, ilmoittautumislomakkeet sekä aikataulu ovat tuolla nyyttäripöydällä." kerroin pitkästi. "Pian on jo luvassa ensimmäinen ohjelma, Söpöyskisa!"
Moni ei näköjään innostunut ohjelmasta. Itse asiasta ei kukaan. Tai siltä ainakin näytti.
"Hupsu, sinä osallistut Söpöyskisaan." huikkasin hiljaa ja kävin merkitsemässä hänet kilpailuun. Poikakissa oli kuitenkin keskittynyt liikaa hyrrään, jonka käyttötarkoitus selvisi Felixin näyttäessä sen.
"Ja Söpöyskisa alkaa viiden minuutin päästä, alkakaahan kilpailijat valmistautua!" huikkasin vielä pikaisesti mikrofoniin. Raahasin Hupsun Kasvomaalauskojulle.
"Moi!" yksi erittäin kaunis valkoinen tyttökissa kysyi. Tämä oli aikuinen.
"Moi!" Hupsu tervehti.
"Mitäs sinulle maalataan?" tyttö kysyi.
"Semmoisia pääkalloja!" Hupsu huudahti innoissaan, ja tyttökissa maalasi käpälillään taidokkaasti upeita kalloja. Hermostutti hiukan, sillä kallokuviot eivät ehkä ihan söpöjä olleet.
Sitten lähdimme tuomarien eteen kellon ollessa puolen. Kuten arvelinkin, neljä tuomaria antoivat minun mielestä huonot tähdet: päätuomari ykkönen antoi yhden kuudesta, samoin päätuomari kakkonen ja aputuomari ykkönen. Ilahduin kun aputuomari kakkonen antoi kolme kuudesta, vau! Noh, olihan ne pääkallot todella taidokkaasti tehty.
Emme tienneet, oliko kilpailijoita useampia. Joka tapauksessa, Hupsu voittaisi Söpöyskisan vain todella hyvällä tuurilla, tai olemalla ainoa kilpailija.
Munien etsinnän alkaessa Hupsu tuli kysymään:
"Voitko tulla mun kaa ettii munii?"
"En voi, koska olin itse piilottanut ne." pahoittelin. Ja se oli totta. Tiesin missä kaikki munat olisivat.
"Höh." Hupsulta pääsi. Pian hän kuitenkin löysi Rockin ja Jarnon, jonka kanssa pentu lähti etsimään munia.
//Hupsun näkökulmaa//
Tyhmää kun Kirsikka oli piilottanu ne munat ja jätti mut yksin. Miksei se käskeny muit piilottaa ne? Hänhä o YP! Joka tapaukses se kiva Jarno ja Rock päästivät mut heijän kans ettii munii.
"Hei, tuol on yks!" hihkaisin keittiös kun näin sateenkaaren värii keittiön ylähyllyl, ja yritin hypätä sinne. En kuiteskaa yltäny, ja Jarnon piti auttaa mua siin.
"Oletpas Hupsu tarkkasilmäinen." Jarno hymyili. Hymyilin takaisin.
"Jatketaanko?" Rock kysyi kärsimättömänä.
"Joo!" hihkuin.
Olimme ettineet munii aik vähän, paitsi sitä vikaa. Loppuen lopuks me luovutettii kun me ei sitä löydetty. Tyhmää.
Mulla olikin jo kiire mun seuraavaan kisaan, nimittäi Temppukilpailuun. Toivottavasti menis hyvin!
//takaisin minun näkökulmaan :)//
Kun munien etsijät olivat lähteneet, ei oikeastaan kukaan jäänyt minun lisäkseni juhlaan. Päätinpä mutustella vadelma/mansikka-kakkua kun sain, sillä aikaa.
*Hmm, yllättävän hyvää.* ilahduin positiivisesti. Ajattelin vielä maistaa munkkia. Ja toista. Ja kolmatta. Munkkeihin jäin oikeasti koukkuun, ja pian niitä oli enää muutama kulhossa.
"Hups..." inahdin munkit suussa kuin hamsteri. Sitten otin vielä palan pizzaa ja röyhtäisin.
*Nyt tuli syötyä ehkä vähän liikaa.* ajattelin hieman nolona ja pakitin hiukan nyyttäripöydästä. Hyvä että muita ei ollut paikalla tuijottamassa.
Syömisessä oli kulunut aikaa, ja pian porukka alkoi jo palailemaan etsinnöistä. Hupsua, Jarnoa ja Rockia ei kuitenkaan näkynyt kuin vasta 19:28, ja Hupsulla oli kiire Temppukilpailuunsa ulkona.
"No niin, vauhtia, Temppukilpailu on parin minuutin päästä." hoputtelin, ja poikakissa juoksi ulos, minä perässä löntystäen.
//Hupsun näkökulmaan (koska inspiroi Temppukilpailussa kertoo Hupsun ajatuksia :D)//
Pelotti hiukan kokeilla temppui. Ekaks mä seisoin takajaloil ja tein piruetin. Mä sain tuomarilta kaheksa pistettä kai kymmenest, jee! Mä sain siit itsevarmuut, ja päätin tehä voltin. Se kuitenkin osoittautui ilmapalloksi, eli mä keskeytin liikkeen, koska en ollu valmis sellasee, ja mätkähin mahallee. Tuomari anto yhen pisteen.
*Tee jotai upeeta ja yksinkertaista, mitä osaat.* käskin itteeni, ja tein sitte käsilläseisonna, jonka jälkee tein kuperkeika ja menin seisoo. MÄ SAIN SIIT YHEKSÄN PISTET, JEEEEEEEEE!!!
//takaisin minun näkökulmaan taas :)//
Yllätyin kun näin Hupsun tekemässä käsilläseisontaa, kuperkeikkaa ja pireutin takajaloillaan, ja tämä jopa yritti tehdä voltin! Itse en pystyisi edes kuperkeikkaan. En tiennytkään että minilla oli noin lahjakas kissa!
"Olit Hupsu mahtava!" kehuin, ja poika röyhisti rintaansa ylpeänä itsestään. Voih miten sitä kisua rakastin!
"Mut joo, mua väsyttää." Hupsu valitti.
"Mennään näin rankan päivän päätteeksi ostamaan jäätelö." ehdotin, ja Hupsun ilme kirkastui heti. Kokkikerholaisten kojulla Hupsu tilasi mahdollisimman suuren minttujäätelön.
"Meillä kaikki jäätelöt on samaa kokoa. 3 kolikkoa." kassalla oleva harmaa poikakissa kertoi, ja ojensin rahat. Hupsu sai ihanan vihreän jäätelön, ai että miten näytti hyvälle!
Kuola valuen (en oikeasti) tuijotin Hupsun jäätelöä tämän syödessä sitä.
"Haluuks maistaa?" tämä kysyi yllättäen.
"Okei." vastasin ilahtuneena, ja otin haukun. Tuntui kun aivot jäätyisi. Eikä maku ollut makuuni. (xD)
"Ihan hyvää." vastasin kuitenkin tekohymyillen, ja Hupsu jatkoi iloisena minttujäätelön syömistä. Enhän halunnut pahoittaa kisun mieltä.
Yhdeksältä kojut sulkesivat ovensa siltä päivältä, ja töissä olleet kokki- ja taidekerholaiset alkoivat laittamaan ulos makuupusseja kaikille.
"Tänään on vielä yllätysnumero ulkona kohta, jos sitä haluatte jäädä vielä odottamaan! Lisäksi voitte yönne nukkua ulkona olevissa makuupusseissa, jos tahdotte." ilmoitin mikkiin. Moni käänteli päätään kiinnostuneina ulospäin, ja pian joukko oli jo virrannut pirteään ulkoilmaan. Hupsu oli jo käpertynyt makuupussiin lepäämään, kun ilotulitukset alkoivat paukkomaan taivaalle kauniita värejä piristämään yön tummentamaa taivasta. Kuulin haukotusta viereltäni tuijottaessani tulitteita, ja käännyttyäni huomasin Hupsun jo kuorsaamassa makuupussissaan.
*Voih, miten rankka päivä.* ajattelin, ja kumarruin silittämään pentua päälaesta.
"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" kiljuin. Oli maanantai, seuraava päivä riehasta. Mutta syy miksi kiljuin, oli myös syy, miksi heräsin. Jotain oli tippunut päälleni. Tunnustellessani sitä, tajusin sen linnunkakaksi. Juoksin nolona vessaan, kun kaikki muut jäivät ihmettelemään, kuka kiljui ja miksi.
//heitetäänpä Hupsulle taas pallo :D//
*Minnehä Kirsikka hävis?* ihmettelin. *Noh, ihan sama. Meen ny siihe Kolmijalkajuoksuu.*
Hyppäsin pois makuupussist ja lähdin kävelee kukkulalle. Siin oli jo Felix, Rock ja joku neljäs.
"No niin, arvomme nyt parit." joku nainen kerto ja otti lappuja kulhosta vuorollaan. "Hupsu ja Rock, Felix ja Elena."
Sitten nainen sitoi meijät yhtee.
"Paikoillanne, valmiit, hep!"
Felix ja Elena olivat jo heti lähteneet juoksee. Mä ja Rock kamppailtiin siinä paikallaan yhtenä karvakasana. Oikeestaan mä yritin pitää rauhallisen tasapainon kun Rock hätiköi.
"Hei, täst ei tuu mitää ku hätiköit." huomautin.
"Tästä ei tule mitään jos et lähde liikkeelle." Rock sano.
"Liu'utaan mäkrä alas, kun jalkoja ei osata käyttää." ehotin, ja Rock suostui. Aloimme liukuu mahallaan kohti maalia. Emme kuitenkaa ehtineet ajois, sillä vastustaja oli jo maalis paljo ennemmi meit.
"Noh, oli silti hauskaa." nauroin.
//ja mun näkökulmaan :)//
Kun sain pestyä linnunkakat pois, ja lähdin ulos, huomasin että kello oli mennyt sen verran, että Kolmijalkajuoksu oli ohi.
*Vitsit.* ajattelin. Saatuani Hupsun käsiini vaadin tätä kertomaan kisoista. Ja sitten hän vuodatti koko tarinan.
Sitten alkoi Mämminsyöntikisa. Hupsu oli jo heti hotkimassa mämmiä sikamaisesti, haha. Felix, ainoa vastustaja, söi rauhallisemmin ja elegantimmin.
"Aika!" tuomari yhtäkkiä sanoi, ja kilpailijat laskivat lusikat. Tuomari alkoi tutkimaan annoksia ja laskeli tuloksia.
Sitten oli vielä pukukilpailu.
"En mää jaksaa..." Hupsu valitti ja röyhtäisi.
"Olit tehnyt ahkerasti töitä tänään. Enää yksi kilpailu, pukukilpailu. Ei paljoa." lohduttelin ja raahasin Hupsun kasvomaalauskojulle uudelle maalaukselle. Tilasin sellaisia sinisiä aaltoja ja selkään palmuja. Menimme sen jälkeen kilpailuun, ja tuomari päätti pisteet kilpailijoista.
"No niin. Kahvilamme tarjoilee teille ilmaiset muffinit ja lahjakassin, sillä aikaa kerron voittajat." selitin, kun kahvilan henkilökunta alkoi jakelemaan tuotteita. Hupsu oli mahallaan lattialla pidellen mahaa ja kahvilatyuppä laittoi lahjakassin ja muffinin hänen mahalleen.
"Mämminsyöntikisan sijoitukset: Ensimmäinen, Hupsu, toinen, Felix! Kolmijalkajuoksu, ensimmäinen, Felix ja Elena, toinen, Hupsu ja Rock! Pukukilpailu..." luettelin voittajat vuorotellen, ja aina niiden välissä oli hurraukset. Sen jälkeen suoritettiin vielä arvonta, jossa Rock voitti pääpotin, ja Felix pienemmän.