Luku 3

Kauhistuin, kiljaisin. Squirtle loi vesiaallon päälleni, ja jumpluff alkoi pyöriä vimmatusti ympärilläni. Huimatti ja kaaduin noidan litkun päälle.

"EIIIIIIIII, OLIN TEHNYT TUOTA VUOSIA NIIN KOVALLA VAIVALLA!!!" noita parahti surun ja raivon murtamana. Neste sekoittui muihin aineksiin. Yhdestä aineksesta se alkoi poreilemaan, seuraavasta vaihtaa väriään valkoiseksi. Litku oli selkeästi täysin pilalla, eikä sitä voinut korjata.
Poreilu yltyi kiehuntaan, ja lähdin juoksemaan portaalista takaisin. Neste kupli ja kiehui: kun pääsin ulos, näin hiukan kun se räjähti. En tiedä, selvisikö noita, mutta vähät väliä, tämä oli paha. O.O Mutta mitä pokemoneille kävi, siitä en tiennyt.

Takaisinmeno portaalista oli erilainen kuin meno sinne äskeiseen huoneeseen. Olihan portaalikin tälläkin kertaa vihreä, jossa oli vähän keltaista. Epäilinkin jo menneeni väärään, mutta onneksi tupsahdin taas samaan kellariin. Juoksin nopeasti portaat ylös ja herätin Charmin kauhusta kankeana.
"CHARM, TAAS ÄKKILÄHTÖ!"
"Kamaan... Miksi meidän pitää aina KARATA?" pokemon tuhahti ja haukotteli makeasti.
"Meidän pitää vaan lähteä", hoputin pokemoniani.
En jaksanut enää odottaa pokemonini laiskaa pääsyä ylös, joten otin hänen pokeballin ja otin Charmin sen sisään. Yritin soittaa pienellä housujen taskusta löytyneellä puhelimellani hätänumeroon, mutta puhelin oli mennyt galaksipyörteissä rikki. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin vain jättää laho talo taakse.

Kun menin ulos Charmin pallo kädessäni, jättäen rikkinäisen puhelimen taloon, aamu oli jo valjennut. Siristin silmiäni, kun auringon valo osui silmiini. Noidan talossa oli niin hämärää verrattuna ulkoilmaan. Eihän siellä ollut ikkunoitakaan.
Route 1 tuntui olevan lähempänä kuin koskaan. Lähdin kävelemään kohti niittyä. Älysin ottaa myös Charm pois pokeballistaan.
"OPI JO ETTEN TYKKÄÄ POKEBALLMATKOISTA..!" Charm alkoi heti rähjäämään ja otin hänet takaisin palloon. Se heilui oikean kämmeneni päällä uhkaavasti.
*Pääseekö pokemonit edes karkuun pallosta jos se on tarpeeksi sinnikäs?* mietin huolestuneena. Pallo kuitenkin pikkuhiljaa rauhoittui, ja pääsimme sitten jatkamaan matkaamme.

Pohkeitani särki, aurinko porotti ihoani ja olin yltä päältä hiessä. Ylämäen kävely oli raskaampaa kuin kuvittelin, ja istahdin maahan. Vettä ei näkynyt lähistöllä. Ei lähdettä, ei vettä. Kaivelin reppuani toiveikkaana, jospa sieltä löytyisi sitten joku vesipullo? Ilokseni käteeni osui vielä viileä litran pullo vettä. Join osan litkusta kurkusta alas. Jäin makaamaan hetken pehmeälle nurmelle. Olin ottanut ylimääräiset vaatteet päältäni pois, jäljellä oli enää vaaleanpunainen toppi ja farkkushortsit. Sulloin muut vaatteet reppuun, ja jatkoin köllöttämistä.
Muistin sitten Charmin, ja hädissäni kaivelin palloa repusta. Vapautin Charmin. Tämä istui hiukan masentuneen näköisenä ruohikolla.
"Oletko rauhoittunut?" kysyin häneltä. Charm nyökkäsi vaisusti.
"Tule vain köllöttämään", ehdotin Charmille ja osoitin paikkaa vieressäni, "Charmuskani, olin siis päättänyt että pidämme pienen tauon."
Charm kaatui maahan selälteen. Sitten hän kääntyi vatsalteen. Joukko perhosia olivat kiinnostuneina tutkineet pokemonin häntää. Ne kuitenkin kärähtivät.
Myöhemmin poika innostui jahtaamaan perhosia. Hän sai muutaman kiinnikin. Mutta tietenkin hän päästi ne sitten vapaaksi, kun hän oli näyttänyt minulle saaliistaan. Pari sitruunaperhosta ja jopa (ihme kyllä) yksi yöperhonenkin löytyi.

Jatkoimme sitten matkaamme. Pääsimmekin nopeasti kukkulalle, ja huokaisin ihastuksesta, kun pääsimme Routelle, kaunis paikka tosiaan! Meidän piti kuitenkin hankkia se dedenne, jotta kärsimätön Charm saisi odottamaansa harjoitteluaan. Tähyilimme eräältä kiveltä pokemoneja, mutta paikka tuntui autiolta... Vaikka listassa mainittiinkin miljoonia pokemonlajeja tässä Routessa...

Kuulimme ylhäältä hyreltelyä. Tai en tiedä kuuliko Charm, mutta minä kuulin sen ainakin. Katsahdin ylös suureen tammeen. Puun oksalla istuskeli todella pieni musta möykky. Se huomasi meidät, ja pehmeästi puusta alas ilmestyi miespuolinen scatterbug. Se lähestyi minua rohkeasti, ja alkoi sitten pyöriä ympyrää.
"Se haluaa huomiota. Se pitää sinusta", Charm huomautti.
"Hmm, olisihan tämä aika hauska dedennen sijaan", tuumailin ja otin muutaman askeleen kauemmas. Scatterbug kuitenkin tuli koko ajan perässäni, ja minun oli kiihdytettävä vauhtia että saisin tarpeeksi pitkän etäisyyden heittääkseni pallon.
Sitten heitin great ballin. Se lensi päin scatterbugia, se oli juuri täydellisellä liikeradalla. Näköjään kuitenkin poika koki sen uhkaavaksi eleeksi ja teki itsellensä kultaisesta pölystä suojakilven, jolloin great ball sinkosi takaisin minua kohti. Se osui vatsaani, ja ulahdin kivusta, laskeutuen makaamaan maahan mahalteen. Minulla oli vain valitettavasti huonot refleksit.
"Sinne meni", Charm totesi, ja nostin päätäni. Scatterbug oli lähtenyt jonnekkin. Enää ei kuulunut sitä hyreltelyä, ja nyt tuntui Route 1 olevan entistä hiljaisempi. Kompuroin great ballin luo sitä hakemaan. Kuoreen oli ilmestynyt pieni särö, ja kirosin jonkin verran. Olihan se kallis pallo, mutta näytti hyvin käyttökelpoiselta vielä, joten tungin sen vain takaisin reppuuni.
Jatkoimme sitten pettyneenä "pokemonetsintöjämme". Päätimme suunnata nenäämme kohti pientä lehtipuumetsää, sillä lehdet, tervetuloa suojaamaan ihoa auringolta!

Pengoimme metsää hetken aikaa. Charm oli sytyttänyt vahingossa kourallisen lehtiä ja yhden pienen kuolleen puun liekkeihin, mutta muuten mitään isoa paloa ei tullut. Rakensimme (tai siis, minä rakensin, Charm tuhosi) lehdistä makuusijoja meille. Ne muistuttivat lehtisiä linnunpesiä.
"CHARM!" karjaisin, kun olin juuri saanut valmiiksi pesät ja pokemon yritti taas hypätä niiden päälle, "TAI SAAT OLLA ILMAN!"
Charm nöyrtyistyi ja jäi mököttämään maahan.

Kuului rapinaa. Käänsin säikähtäneenä päätäni puolelta toiselle, mistä rapinaa kuuluikin. Oranssi vilahdus, lehtien liikehtiminen, hiljainen "monkuna". Joku oli siellä missä oltiin, emmekä tienneet, kuka. Lähestyin hiljaa pusikkoa, jossa "se joku" istuskeli. Astuin vahingossa kepin päälle, joka naksahti kovaäänisesti. Dedenne kimpaisi puskasta kovaa vauhtia ohitseni karkuun. Hän törmäsi Charmiin, ja hädissään tämä lateli sähköiskuja pokemonilleni.
*No Charm, tässä saat ensimmäisen harjoituksesi.* ajattelin mielessäni, juoksin kaksikon luo kaivelen repusta pokepalloa, ja huusin:
"Charm, tee Growl!"
Charm alkoi murista kovaäänisesti dedennelle, joka lopetti hyökkäynsensä ja sitten tuijotti vain silmät suurina pelosta pokemoniani.
"Nyt tee Scratch!"
Charm lateli käpälillään iskuhyökkäyksiä häkeltyneelle dedennelle.
"Sitten vielä Ember!"
Mutta liikettä poika ei ehtinyt tekemään, koska dedenne teki jonkinlaisen pöllytyshyökkäyksen, joka ei näyttänyt kyllä sen opitulta liikkeeltä. Charmander ulahti kun hänen silmiinsä meni hiekkaa. Dedenne oli jo niin päästä sekaisin, että päätin napata sen. Heitin kädessäni olevaa palloa ja toivoin vain parasta.