Luku 4

Pallo pyöri hetken maassa imenneenä dedennen sisäänsä, kunnes vaimeasti naksahtaen lopulta pysähtyi. Hengähdin syvään, ja lähestyin varovaisesti palloa. Otin sen maasta ja tuijotin sitä hetken kämmenelläni.
"JES, JES, olen napannut ensimmäisen kerran onnistuneesti pokemonin!" iloitsin hetken päästä ja hyppelin tasajalkaa. Charm tuijotti minua pöllämystyneenä.
"Missä dedenne on?"
Hän oli saanut silmänsä putsattua pokemonin oudon hyökkäyksen takia tulleesta hiekasta, ja tämä pälyili ympärilleen.
"Ööhhm, olin napannut sen", sanoin hiukan oudoksuen.
"Ai, jaahas", Charm urahti.
"Mutta pitäisikö nyt päästää dedenne ulos?" tuumailin. Tulipokemonini pysyi kuitenkin itsepäisesti vaiti. Huokaisin, ja päästin dedenneni ulos. Se tuijotti kummastuneena ja silmät pelosta pyöreinä minua. Dedenne vain istui, eikä tehnyt mitään. Ei yrittänyt karata, ei yrittänyt tehdä tuttavuutta.
"Mikä sitä riivaa?" mietiskelin, ja äänestäni dedenne sävähti.
"Etkö huomaa, että sillä on takajalka hiukan vinksallaan?" Charm huomautti, ja totta tosiaan, pokemonin vasen takajalka oli oudossa asennossa.
"Pitäisi varmaan viedä Pokecenteriin. Ai niin, se on hirveän kaukana", harmittelin.
"Pölvästi, Mauve Town on lähempänä. Me olemme Olivine forestin reunalla, ja tämä metsä on pieni. Sieltä pääsemme suoraan Mauveen. Ja siellä on Pokesentteri", Charm selitti.
"Ai emmekö olekkaan Routessa... Ja Pokecenter on Carnelian citys..?" ihmettelin, mutta Charm keskeytti minut sanoen:
"Typerys, Carnelian city ei ole ainoa paikka missä sentteri on."
"Ja mistä lähtien sait nimitellä minua?" kivahdin tulistuneena, josta dedenne säpsähti.
"Anteeksi dedenne..." pahoittelin punaisena uudelle tiimiläiselleni. Nostin sen varovaisesti syliini ja silitin sitä päälaesta.
"Keksitään hänelle myöhemmin nimi... Nyt me kuitenkin nukutaan. Huomenna mennään Mauve Towniin."

(Seuraavaksi luvassa hiukan verta :00)
Charm nukkui hänen vuoteellaan, unitoverinaan dedenne. Itse nukuin toisella lehtivuoteella äänekkäästi kuorsaten.
Silmiini tunkeutui valoa. Avasin simmuni pimeydessä. Katseeni nousi ylös, jossa kuu loisti kirkkaana taivaalla, ja jonka valoa siivilöytyi päällemme puiden oksien ja lehtien välistä.
*Ehkä se oli vain kuu...* ajattelin helpottuneena, mutta olin kuulevinani ääntäkin. Katseeni siirtyi maantasolle, ja katsoin eteeni kauhistuneena, kun jonkinlainen tumma möykky tuli äänekkäästi meitä kohti. En aluksi ollut tunnistaa edes ääntä. Vasta, kun se oli enää kymmenien metrien päässä meistä, tajusin sen olevan kovaa vauhtia tuleva maastoauto. Sen kirkkaasti loistavat lamput sokaisivat silmäni, kun olin noussut jaloilleni seisomaan hoiperrellen. Tuijotin kauhistuneena, kun pokemonieni pesä oli auton reitin tiellä. Omani ei ollut.
Olin kuitenkin liian hidas. Auto ajoi pokemonieni päältä. Lämmintä tummaa verta roiskahti päälleni, ja kiljuin surun ja raivon tunteesta. Ajoneuvon mentyä eteenpäin katsastin pokemonini, joiden ruumiit olivat velttoja ja elottomia. Huusin raivosta, ja lähdin juoksemaan maastoauton perään. Sen reitin näki selvästi renkaisiin jääneiden verijälkien ja kasvillisuuden liiskaantumisen takia. Juoksin täysillä, pokemonieni voimalla, jopa autolle asti. Tai ehkäpä saavutin sen vain koska auto oli hidastanut vauhtiaan.
Kuskin nähtyä minut hän pani kuitenkin kaasua pohjaan ja lähti viilettämään kolminkertaisella nopeudella. Itsekin yritin samaa, turhaan. Silmissäni sumeni, ja yskin ja kakoin auton päästämän pakokaasun tulvittua sieraimiini. Vauhtini hidastui, ja lopulta olin maassa makaamassa köhien heikosti. Nenässäni leijui vielä pakokaasun savuinen haju, ja silmäni sulkeutuivat kiinni...
"Maa kutsuu Rosua edelleen!"
Avasin silmäni köhien edelleen. Ensimmäisenä näin pienen tulihännän naamassani. Se heilui nenäni edessä heittäen savua nenästäni sisälleni.
"CHHAAAAARRRRMMMMMMMMMMM!" huusin vihaisena, jonka jälkeen pidin suuren yskänpuuskan, vaikka hän olikin "pelastanut" vain minut kauhealta painajaiseltani.

Kävelimme pitkin Olivine forestia kuten kartta käski, suoraan Mauve Townia päin. Matka ei ollut pitkä, ja pian oltiin jo perillä. Ympärillä oli kukkaniittyä, ja marja- ja hedelmäviljelmiä.
"Heetkonen, mikä oli Mauve Townin kuvaus?" tuumin ja otin kartan esille. "Niittyjen ja peltojen ympäröimä pikkukaupunki, jossa maatalous on tärkein ja näkyvin elinkeino. Maataloustuotteita siirretään Route 13:lta pitkin Aubergine Cityyn, josta ne rautatien välityksellä kuljetetaan ympäri Camaon saarta. Ei tämä näytä sellaiselta!"
Katsoin Camaon saaren paikkoja, jossa olisi noin samanlaista maisemaa. Sitten tajusin katsoa, mihin pääsisi Olivine forestista, koska olimmehan äsken juuri siellä?
"Aahaa! Olivine forestista pääsee kahteen paikkaan. Tuskin palattiin takaisin Route 1, joten me ollaan nyt Route 2! Laajoja kukkaisniittyjä ja marja- ja hedelmäpuuviljelmiä. Täydellinen kuvaus!" hihkaisin katsoessani karttaa, jolloin mieleni muuttui synkemmäksi, "Carnelian city olisi ollut lähempänä Charm."
"Ja mistä toi Route 2 sinne karttaan tupsahti?" ihmetteli Charm.
"Noh, nyt ainakin Mauve Town on lähempänä. Tuollahan se pilkotteleekin", sanoin, ja osoitin eteenpäin. Niittyjen takana pilkotti pikkukaupunki, joka oli niittyjen lisäksi myös peltojen ympäröimä. Siellä täällä pilkotti pieniä kuin suuriakin maatiloja. Myös järveä näkyi kylän rajamailla.
"Maatalous on tärkein ja näkyvin elinkeino. No näkyvä ainakin on", naurahdin. Katseeni siirtyi sitten dedenneemme, joka vinkuen ontui hitaammin perässä.
"Mitäs sanot, ehkä sinun kannattaisi matkustella Pokecenteriin asti pokepallossasi?" kysyin dedenneltäni, joka ujosti nyökkäsi. Otin hänet sitten pokepallon sisään ja jatkoimme matkaa.

Matkalla nähtiin cherubeita, bounsweetia ja combeeta, mutta minua ei huvittanut napata ketään. Meidän piti päästä Pokecenterille jotta dedennen jalka saataisiin paranneltua. Ja mahdollisimman nopeasti.
Aurinko kuitenkin paahtoi täysillä ärsyttävästi ja hiki nousi pintaan todella nopeasti. Aivoissa pyöri vain kolme asiaa: dedenne, Mauve Town, vettä!
Läähätin kuin koira, kun pääsimme erään niityn huipulle. Otin dedennen pois pallosta, ja järjestin meille ruokaa. Repusta jakelin pokemonien kuivaruokaa ja itselleni sain voileivän. Annoin myös meille kaikille Olivine forestin eksoottisia hedelmiä. Join kokonaisen pullollisen vettä, sekä tietysti söin leivän ja pari hedelmää. Pokemonitkin ottivat ruuan vastaan innokkaina ja nälkäisinä.